Iltaista tarinaa vielä tähän alkuyöstä. Oli mukava kun lapset kävivät eilen laulamassa talossamme. Kidutuksestani tarinaa.

Kävi tosiaan viisi vuotiaita laulamassa meille joululauluja oli iloista kuultavaa rakastan niin paljon lapsia viattomia kullan nuppuja. On niillä elämä edessään kunhan eivät joudu kidutettavaksi vanhempana niin kun minä en varmaan tuon ikäisenä tiennyt pahasta maailmasta mitään. Vaikka Isäni ryyppäsikin minun ollessani tuon ikäinen eli ymmärsin maailman raadollisuuden jo silloin.

On elämäni ollut vaan niin rankkaa ettei pyhä henki laskeudu kehenkään ei minuun eikä edes lapsiin. Ennen henki oli aina minua läsnä laskeutui henki minuun vaikka rukouksessa ollessani. Nykyään kiroan kaikki ihmiset en osaa edes lapsista nauttia vaikka niitä rakastankin. Mutta kun pelkään miten heidän käy vanhempana joskus ajattelen että on lapsella helpotus kuolla nuorena jos joutuu maanpäälliseen helvettiin vanhempana. Tämä on todella rankkaa puhetta mutta totta kaikki ja kyllä edellisistä teksteistäni voitte lukea miten minua on kidutettu matkan varrella. Jos joutuu vihattuna peloissaan elämään on silloin kuolema helpotus. Minäkin itsemurhaa yrittäneenä useamman kerran kun on elämä niin rankkaa minulle herkälle ihmiselle. Siksi kuolema olisi ollut helpotus nyt on jäänyt itsemurha fiilikset pois minulta kun haudoin kostoa koko ihmiskunnalle vuodet mitkä minua kiduttivat hupituomiollani. Ja se kosto tulee olemaan rankka odotan vaan että uskon soturit iskevät Suomessakin. Minä en pahaa tee kun kiltti olen mutta on paljon ihmisiä ketkä kyllä vielä tekevät. Ei ketään saa syyttä kiduttaa niin kun minua on kidutettu vuosia näissä niin sanotuissa hoitopaikoissa. Tämä talo nyt menettelee mutta monessa nähnyt ihan sadisteja hoitohenkilö kunnassa.

Tutultani ei ole meilejä tullut pitkään aikaan toivotaan että lukee se kumminkin Blogiani ja saa sieltä osviittaa asioihini. On monet tekstini julmaa ja kovaa mutta jokainen voi itse ajatella miltä tuntui 8 vuotta hupia kiinni olla ja miten paljon minulle ollaan pahaa tehty viranomaisten taholtakin. Ja nyt vielä kohta 6 vuotta olla laitoksissa kun en ole asuntoa saanut vapaaehtoisessa hoidossa ollut laitoksissa.

Mitenhän taas oli hassusti tekstit kun oli jäänyt aamuinen tekstini eiliselle päivälle outoa mitenhän tämä Blogin vuorokauisi vaihtuu. Kun luulisi että yölliset tekstini menee sille vuorokaudelle millä sen ennen puolta yötä kirjoitan.

Ei taas väsytä yhtään minua vaikka kello on 23.15 nukuin aamusta taas herätys oli kyllä aikasin. Huomenna tekisi mieli lähteä kylille lääke konjakkini tekisi mieli ottaa mutta kun Janika kerran puhallutti voivat muutkin puhalluttaa minut olen kyllä puhunut lääke konjakistani henkilökunnalle. Kyllä se pieni ryyppy voisi virkistää kummasti porukoita mutta tuntuu olevan täällä päihdeongelmaisia kun käyvät muutamat ryyppylomilla aina silloin tällöin. Kummasti muita puhalluttavat aina kun käyvät liikenteessä minuun tuntuvat luottavan aika hyvin kun eivät kahdeksaan kuukauteen ole puhalluttaneet kun Janikan puhallutus.