keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kävin ulkoilemassa kylillä, turkkilaisessa ostin yhden erikoiskaljan mikä oli hiukan kalliimpi, mutta turhaan senkin ostin kun ei maistunut kun puoli pulloa jouduin Turkin pojalle sanomaan että saa kaataa puoli pulloa viemäriin.

En vaan ola kaljan ystävä on se aika kuravettä minulle. Sanoinkin Turkin kaverille kun nuoruuden tuttujani näen siellä täällä ja olen heitä ihan vaimoehdokkaina pitänyt. Nyt ovat tuoppi nenän edessä aamusta iltaan, kyllä sen naamasta näkee kun lakkaa niin sanotusti saamasta.

Kummasti ovat repsahtaneet monetkin, Muutamista tullut oikeita leidejä yhdestäkin tutusta pankki keikka miehen edesmenneen vaimostakin. On oikein edukseen ja kaunistuu päivä päivältä. Sitä se raittius tekee en minäkään halua olla puliukkona. Oli minulla jonkun verran rahaa käytettävänä silloin oli elämää ja kivaa kun voi tarjota toisille.

Mitä kyllä ihmettelivät Cosmopolin yökerhossakin miksi kyrville Keravalaisille tarjoan kun eivät koskaan minulle ole mitään antaneet silloin kun heillä on hyvin mennyt.

Sanoin että olen heille paljon antanut ja vien heiltä kaiken. Ovat minua niin paljon rakastaneet, toki on niin kun yksikin kaverini sanoi heillä ollut omakin elämänsä. En minäkään vuosiin ajatellut mitään entisestä elämästäni en poikaa enkä hänen Äitinsä elämää ajatellut en mitään rakkautta heiltäpäin vastaanottanut enkä tuntenut sinne pin mitään kutsumusta.

Ei kommentteja: