maanantai 9. joulukuuta 2019

Yöllistä tariaani hyvin levännenä. Sellijumppia tehden heti aamusta. Etunojapunnerruksia sekä lankutuksia tehden.

Menin aikasin nukkumaan jo noin kello 20 aikoihinn ja ensimmäinen  herätykseni oli kello 3.35 siitä viellä nukkumaan ja heräten kello 5 ja jäin jo pystyyn. Nukuin  hyvää levollista unta kun nyt saisin muut lääkkeet pois kun ton olantsapiinin, mikä unta antaa toki nukun puhtailla parhaiten hyvää rehellistä unta ilman lääkkeitä. Olen silloin täysin levännyt, ei kemialla nukkuminen ole rehellistä puhdasta unta.

Kyllä on kumma etten minä saa mitään palkintoaa työstäni ihmiskunnan hyväksi. Olenhan niin paljon rauhan eteen tehnyt. Puhun sodista sun muuta mutta kun pahuus pitää hyvyydellä poistaa. Muuten ei pahuus häviä maailmasta.

Tein äsken sellijumppia etunojapunnerruksia sekä lankutuksia. Vedin kevyet punnerrukset noin 60 etunojaa menisi kyllä se minulle sopiva määrä 90 punnerrustakin mutten nyt jaksanut tehdä kun 3x 60  etunojapunnerrusta sekä lankutuksia  3x minuutti. Onneksi olen alkanut nukkumaan paremmin. Myöhempään nukun aamusta nytkin heräten kello 5.

Kohta pääsen Nessikahville kun aukeaa potilaskeittiö kello 6 kello on nyt 5,35. Hyvä ett tuli muutto tänne rauhallisemmalle osastolle. Joku siinä osasto 30 ahdisti vittumaisempaa porukkaa siellä oli turvanauontaa nöössipojilta.

EIVÄT TIENNEET SIELLÄ JUMALASTA MITÄÄN KUN EIVÄT POIKAA TUNTENEET EIVÄT TUNTENEET ISÄÄKÄÄN.

Saisi nyt olla tällä  osastolla poispääsyyn asti , epäilen ryssien minua pompottavan osastolta toiselle ihan saatanoilta kiusantekoa Ketkä nyt ovatkaan sitten asialla epäilen vaan ryssien touhuksi.

Eivät tykkää hoitajat kun puhun ryssistä minulle ne ovat ryssiä. Kun vahingoittivat pahasti isoisäni kättä sodassa ei antanut hän sitä vetää rintamalla katki ja tuli hän viellä sillä vammasella kädellään  toimeen Keravan Ornossa työkaluviilarina.

Mutta sekoitti sota niin paljon hänenkin päätään että tuli hänelle viikonloppupullo kuvioihin, eikä hän niitä helpompia ollut juoksutti tätiäni ja mummoani.

Tätini Inkeri Hyvönen uhrasi elämänsä hoitaessaan Isoisää ja mummoa,  mummon mökissä. Jäi Isältäni pieni perintö hänkin teki oman työnsä ohessa ilmasta valvojan työtä suojakotiyhdistykselle.

Vietiin Isäni perintörahat kaikki edunvalvonnan ja rosvojen  kautta. Oli hyvin minulla rahaa pitkän tuomioni ajan mutta kun alkoi siviili häämöttämään lypsivät kaikki rahani minulta. Tädiltänikin jäi minulle  perintöjä rahaa kun panivat sukulaiset mummon mökin maantasalle vaikka Inka täti olisi minulle jättänyt kaiken. Oli sillä mummon mökki ja kerrostalokiinteistö.

Meni nekin ja sain vähän rahaa mummon mökki oli piippu pystyssä kun sodan jälkeen. Itku tuli kun asunnoton olin mökin raunioilla itkin surun kyyneleitä. Poljin nälissäni kylmissäni yötä myöten pitkin kyliä. Kun rahani loppuivat ei ollut mihin päänsä kaillistaisi ei edes vettä janoiselle ollut. Kun oli rahaa sain rakkautta mutta kun raha lopui loppuikin myös rakkaus. Eli sen kongreettisesti kokeneena rakkautta ei ole vaan raha ratkaisee ihan kaiken.

Ei kommentteja: