Nukuin pitkään toki katkonaisesti oli päänsärkyä heti aamusta: Paineita niin paljon varmaan niiden aiheuttamaa särkyä. Kiinteistö myynnissä, laskujen kanssa miettimistä, tavarani hävisivät keravan pirikämppään. Tätini perinnöt meni hän uhrasi elämänsä hoitaessaan sotavateraani infalidi Isoisääni kotona sen kuolemaan asti.
Eikä Toivo Isoisäni niitä helpompia ollut, kun sodassa meni räjähtävä luoti kädestä läpi. Ei antanut se viedä kättään rintamalla tuli vielä toimeen sodan jälkeen työkaluviilarina keravan Ornossa. Tuli Isoisälleni viikonloppu pullo kuvioihin. Oli hän Viipurin aikoihin kuulemma ollut viinapoliisi. Tätini hoisi myös mummon mökissään mummoni niin kauan kun jaksoi ja vielä tervarissa kävi mummoa syöttämässä.
Panin tätini perinnöt menemään huumenuoria autellessani ja muitakin Keravan väkeä, keneltä en ole koskaan saanut kun paskaa ottaa vastaan. Asuin huume nuorten kanssa kun en saanut muuta asuntoa, olihan siinäkin mukavakin olla vaikka kamaa vetivätkin koko ajan porukka, kun minä en ole huumeisiin seonnut. Kun rahaa oli ei mitään hätää kun raha ratkaisee kaiken rakkaus ei sen kongreettisesti kokeneena. Kaikki kumarsi ja sai parasta palvelua kaikilta.
Mutta kun rahani loppuivat alkoikin tulemaan ongelmia kaikki potki ja hyppi silmille. Asunnottoma nälissäni rahattomana poljin pyörälläni talvella maaliskuussa yötä myöten. Miettien ihmisten pahuutta ja rahan ahneutta. Painoni tippui kymmeniä kiloja kun ei ruokaa ollut ei edes vettä aina saanut. Mietin jo itsemurhaa että olisin päässyt jo rauhaan tästä pahasta maailmasta.
Eikä Toivo Isoisäni niitä helpompia ollut, kun sodassa meni räjähtävä luoti kädestä läpi. Ei antanut se viedä kättään rintamalla tuli vielä toimeen sodan jälkeen työkaluviilarina keravan Ornossa. Tuli Isoisälleni viikonloppu pullo kuvioihin. Oli hän Viipurin aikoihin kuulemma ollut viinapoliisi. Tätini hoisi myös mummon mökissään mummoni niin kauan kun jaksoi ja vielä tervarissa kävi mummoa syöttämässä.
Panin tätini perinnöt menemään huumenuoria autellessani ja muitakin Keravan väkeä, keneltä en ole koskaan saanut kun paskaa ottaa vastaan. Asuin huume nuorten kanssa kun en saanut muuta asuntoa, olihan siinäkin mukavakin olla vaikka kamaa vetivätkin koko ajan porukka, kun minä en ole huumeisiin seonnut. Kun rahaa oli ei mitään hätää kun raha ratkaisee kaiken rakkaus ei sen kongreettisesti kokeneena. Kaikki kumarsi ja sai parasta palvelua kaikilta.
Mutta kun rahani loppuivat alkoikin tulemaan ongelmia kaikki potki ja hyppi silmille. Asunnottoma nälissäni rahattomana poljin pyörälläni talvella maaliskuussa yötä myöten. Miettien ihmisten pahuutta ja rahan ahneutta. Painoni tippui kymmeniä kiloja kun ei ruokaa ollut ei edes vettä aina saanut. Mietin jo itsemurhaa että olisin päässyt jo rauhaan tästä pahasta maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti