Vielä kerran kirjoitan AA nimettömistä alkoholisteista Anonyymeistä. Jos jossain asiayhteydessä on jonkun nimi tullut mainittua, ei pitäisi siitä hernettä vetää nenäänsä. Ja jos minua on väärin kohdeltu, pystytäänkö siitä estoja asettaa koneen käytölle.
No nyt mennään näillä ei ole Kellokoski huono paikka olenhan tänne monia kertoja itse aikoinaan pyrkinytkin. Oli Käräjilläni lautamiehenä edesmennyt Valtuustossakin kuulemma Tuusulassa istunut siskoni sen aikaisen miehen Isä Erkki Kyander. Toivat poliisit minut putkasta muistaakseni lääkärin kautta kellokosken sairaalaan soitin Erkille joka tuli paikalle kumarsi silloin kaikki hoitohenkilökunta meitä ja pääsin heti pois.
Panivat minut linnoihin rauhoittumaan kun siellä pärjäsin hyvin ei koskaan tarvinnut lääkkeitä syödä. Olen alkoholiongelmainen mutta jos jotain hyötyä oli tästä hupituomiostani vuosia viinapirun kumminkin riivatessa, niin etteivät lomille päästäneet. Mutta kuoli se viinapiru viimein päästäni. Toki otin piripoikia autellessa ja kuiville pääsemisessä. Konjakkia otin jonkun verran mutta kun siitä ei tule köyhäksi eikä kipeäksi lääkkeenä otettaessa.
Mikähän on poikien kohtalo kun PAPA KAITSU on kuvioista pois, olosuhteiden pakosta, kun rahani loppuivat siihen asti oli mukavaa. Niin kun olen kirjoitellut on paskapuhetta ettei rahalla vaan rakkaudella kyllä se on kongreettisesti itse kokeneena ihan toistepäin. Kyllähän sitä on elämässään köyhänäkin aikoinaan rakkauttakin kokenut.
Mutta olihan mukava kerätä niin sanotusti kuumia kiviä semmoistenkin päälle ketkä eivät ole minua koskaan auttaneet kun heillä hyvin on mennyt.
Seutulassa monta tuomiota lusineena pidin porukan kunnossa herran kurissa ja nuhteessa. Tuli kerrankin pari Sörkän vankilan pilleri ukkoa tupamme tappelivat yhdestä pilleristä myöhään yöllä. Hermostuin ja otin teräksisen pienois golf mailan ja uhkasin sillä kavereita. Kyllähän rauhoittuivat eikä jatkunut enää sekoilunsa vaan alkoi työt maistumaan heillekkin. Kundit kysyivät ebisodin jälkeisenä päivänä mikä minua riivaa sanoin vaan nukkuneeni huonosti.
No nyt mennään näillä ei ole Kellokoski huono paikka olenhan tänne monia kertoja itse aikoinaan pyrkinytkin. Oli Käräjilläni lautamiehenä edesmennyt Valtuustossakin kuulemma Tuusulassa istunut siskoni sen aikaisen miehen Isä Erkki Kyander. Toivat poliisit minut putkasta muistaakseni lääkärin kautta kellokosken sairaalaan soitin Erkille joka tuli paikalle kumarsi silloin kaikki hoitohenkilökunta meitä ja pääsin heti pois.
Panivat minut linnoihin rauhoittumaan kun siellä pärjäsin hyvin ei koskaan tarvinnut lääkkeitä syödä. Olen alkoholiongelmainen mutta jos jotain hyötyä oli tästä hupituomiostani vuosia viinapirun kumminkin riivatessa, niin etteivät lomille päästäneet. Mutta kuoli se viinapiru viimein päästäni. Toki otin piripoikia autellessa ja kuiville pääsemisessä. Konjakkia otin jonkun verran mutta kun siitä ei tule köyhäksi eikä kipeäksi lääkkeenä otettaessa.
Mikähän on poikien kohtalo kun PAPA KAITSU on kuvioista pois, olosuhteiden pakosta, kun rahani loppuivat siihen asti oli mukavaa. Niin kun olen kirjoitellut on paskapuhetta ettei rahalla vaan rakkaudella kyllä se on kongreettisesti itse kokeneena ihan toistepäin. Kyllähän sitä on elämässään köyhänäkin aikoinaan rakkauttakin kokenut.
Mutta olihan mukava kerätä niin sanotusti kuumia kiviä semmoistenkin päälle ketkä eivät ole minua koskaan auttaneet kun heillä hyvin on mennyt.
Seutulassa monta tuomiota lusineena pidin porukan kunnossa herran kurissa ja nuhteessa. Tuli kerrankin pari Sörkän vankilan pilleri ukkoa tupamme tappelivat yhdestä pilleristä myöhään yöllä. Hermostuin ja otin teräksisen pienois golf mailan ja uhkasin sillä kavereita. Kyllähän rauhoittuivat eikä jatkunut enää sekoilunsa vaan alkoi työt maistumaan heillekkin. Kundit kysyivät ebisodin jälkeisenä päivänä mikä minua riivaa sanoin vaan nukkuneeni huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti