Olen puhunut mitä minulle Jorvissa tehtiin, ja asioista pitää puhua ja uskaltaa että kansat tietää. Minulla on tiistaina arvio saanko oman koneeni käyttööni. Pitäähän minun päästä työskentelemään G mailissa ja facebookissa mihin en tällä talon koneella pääse. On lakisääteinen asia sananvapaus Suomessa.
Toki täytyy hienovarainen olla, ettei kenenkään varpaille niin sanotusti astu. En halua ketään yksittäistä henkilöä koskettaa vaan puhun asioista, mitkä kyllä koskee jossain elämänsä varrella ihan kaikkia, lapsesta vanhukseen.
Olenhan hautausmaan mies kyllä siellä on ehtinyt miettiä ihmisten syntejä syviä. Kun en parantajaksi päässyt parhailla tuloksilla Haikon kartanoon hierojan oppiin. Pyttyläisten lyömän rauhankyyhky tatuointini vuoksi muistaakseni. Niin kun en päässyt sen takia hienoon uskovaiseen perheeseen Ruotsissa Eskilstunassa, Volvolle töitä hakiessani.
Menin Espooseen hautausmaalle töihin siellä ei kukaan minua kiusannut eikä hullunkirjoissa pitänyt. Lukekaa tekstejäni on siellä paljon juttua asioista mikä mihinkin johtaa.
On ollut vaan puhetta etten kenenkään hoitajan nimeä mainitse edes asiayhteydessä. Vaikka kirjoittelenkin Anonyymeistä. Ja voi olla vahingossakin lipsahtanut jonkun nimi tarinoihin, asioista kirjoitellessani.
No kumma että tuli Kokista tälläinen rumpa minulle en viitsi firman nimeä mainita piti olla sen uskovainen yhteisö. Mutta kokista oli hengellisyys kaukana.
Antakaa olla otin eilen taloon missä asuin kokinkin kanssa, venäläiseen talonmieheen yhteyttä. Kertoi veli venäläinen kokin joutuneen sairaalaan. Sydämensä vuoksi ihan kuulemma operaatioon pumpustaan.
Sanoi Veli venäläinen että olisi kokilla tullut minua niin ikävä että siitä pumppuunsa jotain tuli. En oikein usko että olisi Kokki tämmöisen jatkon minulle itse järjestänyt Jorviin eristykseen, pahempaan kun putkaan. Ei edes vessanpyttyä eikä vesipistettä kopissa ollut.
Ja jatko täällä Kellokosken sairaalassa missä löivät sellaiset lääkkeet kymppi osastolla etten puhua voinut. No näistä touhuista olenkin kirjoitellut, jo aikaisemminkin. Ovat vaan niin rankkoja asioita ettei niistä voi liikaa kirjoitella.
No kokki on vanhanliiton miehiä, ketkä olivat minulle linnoissa kun Veljiä ja Isiä. Siksi heitä haluaisinkin auttaa myös siviilissä.
Olisin Kokin vessan halunnut pestä ja astiansa muttei se antanut sanoi vaan että hän pesee. No ei seuraavana päivänäkään ollut sitä pessyt. Ajattelin sitä auttaa kun huonot polvet sillä oli. Masennuin siitä hiukan ja menin omalle kämpälle jumittamaan.
Olemme semmoisia jumittajia suomalaiset selvin päin, mutta sitten juovuksissa alkaa sekoilu kun älli on täysin pois päästä.
Toki täytyy hienovarainen olla, ettei kenenkään varpaille niin sanotusti astu. En halua ketään yksittäistä henkilöä koskettaa vaan puhun asioista, mitkä kyllä koskee jossain elämänsä varrella ihan kaikkia, lapsesta vanhukseen.
Olenhan hautausmaan mies kyllä siellä on ehtinyt miettiä ihmisten syntejä syviä. Kun en parantajaksi päässyt parhailla tuloksilla Haikon kartanoon hierojan oppiin. Pyttyläisten lyömän rauhankyyhky tatuointini vuoksi muistaakseni. Niin kun en päässyt sen takia hienoon uskovaiseen perheeseen Ruotsissa Eskilstunassa, Volvolle töitä hakiessani.
Menin Espooseen hautausmaalle töihin siellä ei kukaan minua kiusannut eikä hullunkirjoissa pitänyt. Lukekaa tekstejäni on siellä paljon juttua asioista mikä mihinkin johtaa.
On ollut vaan puhetta etten kenenkään hoitajan nimeä mainitse edes asiayhteydessä. Vaikka kirjoittelenkin Anonyymeistä. Ja voi olla vahingossakin lipsahtanut jonkun nimi tarinoihin, asioista kirjoitellessani.
No kumma että tuli Kokista tälläinen rumpa minulle en viitsi firman nimeä mainita piti olla sen uskovainen yhteisö. Mutta kokista oli hengellisyys kaukana.
Antakaa olla otin eilen taloon missä asuin kokinkin kanssa, venäläiseen talonmieheen yhteyttä. Kertoi veli venäläinen kokin joutuneen sairaalaan. Sydämensä vuoksi ihan kuulemma operaatioon pumpustaan.
Sanoi Veli venäläinen että olisi kokilla tullut minua niin ikävä että siitä pumppuunsa jotain tuli. En oikein usko että olisi Kokki tämmöisen jatkon minulle itse järjestänyt Jorviin eristykseen, pahempaan kun putkaan. Ei edes vessanpyttyä eikä vesipistettä kopissa ollut.
Ja jatko täällä Kellokosken sairaalassa missä löivät sellaiset lääkkeet kymppi osastolla etten puhua voinut. No näistä touhuista olenkin kirjoitellut, jo aikaisemminkin. Ovat vaan niin rankkoja asioita ettei niistä voi liikaa kirjoitella.
No kokki on vanhanliiton miehiä, ketkä olivat minulle linnoissa kun Veljiä ja Isiä. Siksi heitä haluaisinkin auttaa myös siviilissä.
Olisin Kokin vessan halunnut pestä ja astiansa muttei se antanut sanoi vaan että hän pesee. No ei seuraavana päivänäkään ollut sitä pessyt. Ajattelin sitä auttaa kun huonot polvet sillä oli. Masennuin siitä hiukan ja menin omalle kämpälle jumittamaan.
Olemme semmoisia jumittajia suomalaiset selvin päin, mutta sitten juovuksissa alkaa sekoilu kun älli on täysin pois päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti