Hyvällä fiiliksellä kun sain terveen paperit päästäni mutta outoa on silti. Kun määrää lääkäri kumminkin semmoisia lääkkeitä mistä vointini on huono.

Sitä tässä vaan kovasti ihmettelen kun en vuosiin syö mitään lääkettä. Kehuu minua henkilökunta maasta taivaaseen, mutta kun se oikein lopetetaan lääkärin kanssa listoilta. Alkaakin saatana piipitys henkilökunnan taholta että nyt olenkin sairas. Miten voi näin olla eikö se olekkin todella ristiriitainen asia miksi siis pitää henkilökunnan tahallaan minut sairastuttaa lääkkeillä. Kysyn vaan mikä on silloin semmoisen hoitajan motiivi siihen että haluaa tehdä sairaaksi henkilön. Kun tiedetään todella hyvin miten paljon lääkkeet tuhoaa ihmistä aivoissa tapahtuu muutoksia pahojakin. Olemme HOMO SAPIENS ajatteleva, tunteva, yksilö, persoona. Miksi pitää monenkin luovuus viedä täysin tunne elämän köyhyys. Me sanomme piireissä että hullu saa olla muttei tyhmä. Minäkin voin näytellä masentunutta, skitsoa, psykoa, maniaa ihan mitä vaan. Ja henkilökunta menee halpaan ihan joka paikassa missä olemme tutkivaa journalismiamme tehneet. Ja antakaas olla siitä hoitajien raporteilla ja puheilla määrää lääkärit lääkkeitä. Ja onhan tämä nähty niin monessa paikassa tutkijana olleena porukkani kanssa. Miten saatanan tompeloa suoraan sanottuna tyhmiä, ovat olleet monetkin hoitajaa olevinaan. Nuoria tyttöjä tekemässä raporttejaan millä lääkäri tekee lääkemuutoksia. Miten saatanassa voi se näin olla suomessa, ettei niin sanottu potilas puhu mitään lääkärin kanssa ja tehdään ihan pokkana lääke muutoksia. Kysyn sitä kyllä huomenna kun pitäisi minulla olla vielä lääkärin kanssa tapaaminen ennen kun poistun tältä näyttämöltä. Lähden kohti keravaa katsomaan onko pyöräni vielä tallessa uimahallin parkissa mihin sen kytät jätti kun tulivat minua metsästä hakemaan ihan konepistoolin kanssa. Niin kun isompaakin rikollista toki jos oman ja perheen asioita hoitelen saa minua kyllä kaikki pelätä. Lepäsin metsässä mättäällä kun näin valojen vilkkuvan ja poliisien ajavan pururataa pitkin. Nousin ja huusin että olen täällä kun melkein arvasin että minua metsästävät kun taisi nuori hoitaja pelästyä puheitani, kun sen kanssa puhuin. Olin vaan niin herkällä mielellä miettien maailman menoa ja kuolleita ihmisiä ympäriltäni. Suru tuntuu välillä liiankin vaikealta yksin kestää. Metsässä oli mättäällä minun hyvä olla, ajattelin siinä nukkua koko yön. Mutta pääsinkin raudoissa ambulanssin luokse uimahallin parkkiin. No puhuin poliiseille ja lanssin miehille, ettei tässä mitään hätää nyt ollut. Ottivat poliisit raudat irti ja siitä matka jatkui kohti peijasta. Sieltä kumma vaan matkasimme Jorvin sairaalaan. Missä olin tarkkailussa pari päivää, kirjoitti fiksu lääkäri minut terveeksi päästäni enkä ole itsetuhoinen mitä varmaan viranomaiset mietti. Eli kaikki hyvin ja nyt huomenna pitää mennä katsomaan ensiksi onko pyöräni vielä tallessa. Toivotaan nyt että on merkkini sulat pitäneet varkaat kaukana pyörästäni. Muuten Abacci lähtee liikkeelle jos pyöräni häviää. Ja se on sata varma että pyöräni löydän vaikka mistä. On minulla silmiä ja korvia joka puolella. Ja kukaan ei varmaan halua koko intiaani heimoa kimppuunsa käyvän. Taivaallinen sotajoukkoni kun vaeltaa pitkin preeriaa siinä syntyy semmoinen myrsky ettei ole ennen nähty.