Avasin koneeni näin yöllä kello 1.33 kun kämppäkaverini hyppii pystyyn jatkuvasti. Lomansa vissiin sekoitti sen unet.

Viisi kertaa ennen puolta yötä on kämppäkaverini hyppinyt pystyynl Ja minä kun nukun tiikerin unta herään jokaiseen räpsähdykseenkin. Toki nukahdan hetkessä uudestaan, nyt täytyy kyllä minun vielä nukkua hetki. Kun olen sairaalassa vapaaehtoisesti ja tänään varmaan poistun täältä. On vaan minulla jonkun varmaankin italialaisen lääkärin kanssa keskustelu. Täytyy sitä olla täysillä mukana lääkärin palaverissamme. Siksi pitää vielä nukkua että pää pelaa niin sanotusti kypällä. Onkin minulla jännä päivä kun poistun varmaan sairaalasta pitää minun mennä bussilla helsinkiin. Ja sieltä pyörääni hakemaan Keravan uimahallin parkkipaikalta. Mikäli vaan on enään pyöräni tallella ettei ole kukaan sitä vienyt. On pyörä minulle ihan henkireikä että pääsen liikkumaan sillä paikasta toiseen. Kämppäkaverini yrittää taas nukkua, mutta vaikka minä olen hiljaa hyppii se pystyyn kaiken aikaa. Mikä sitä sitten riivaa muukin kun lomansa mitkä tuntuu sen unia sekoittavan. On kaverilla kyllä puheidensa mukaan alkavaa Parkinsonin tautia. Nyt sammutan koneeni kohta ja alan nukkumaan, kaveri hyppäsi taas pystyyn ja vettä juomaan. Minä en kaverin unia häiritse vaan se minun untani. Onneksi menin illasta nukkumaan jo ennen kello 19.30. Siksi olen nyt ihan skarppina hyvissä voimissani. Olen ehdottanut kaverin menevän yö hoitajille sanomaan ettei se saa unta. Antaisi ne sille varmaan jonkun tarvittavan lääkkeen. Oli hetken osastolla fiksu vanhempi leidi, joutuivat sen patjan kantamaan yleiseen tilaan kun sen kämppäkaveri kuorsasi niin hirveesti. Kaverini hyppäsi taas pystyyn ja sanoi että jos katson koneelta kelan sivulta paljonko maksaa yö sairaalassa. No nyt mennään näillä minua ei nyt yhtään kyllä väsytä. Siunattua tätäkin päivää kansakunnat. Vaiklka maailma palaa me emme periksi anna kun olemme taivaspaikkamme lunastaneet.