Tuli hoitaja eilen puhumaan Lohjan Psykillä olevasta lääkäristä kenen niminkin oli enteellinen Paul Biri mikä tunnetaan Piri, piireissä Amfetamiinina. Määräsi Biri minulle kummasti ihan sekopää lääkkeitä tuntematta minua ollenkaan. Määräsi vielä jonkun piikkilääkityksen. Sanoi Tiina hoitajlle tten todella mitään piikkilääkitystä itseeni ota. Kunnioittaa minua pahimmatkin pukarit kun en ole piikkeihin seonnut vaikka niin herkkä elämäntaitelija olenkin aina ollut.

Meinasin sanoa  hoitajalle että sanoo Birille että työntää Piriä eli Amfetamiinia itseensä niin paljon kun sitä huvittaa ja jättää minut rauhaan. Ja pirujahan hoitajat olette eihän Biri minua tunne yhtään miten voisi muuten määrätä lääkkeitään muuta kun Hoitajien raportteja lukemalla, ja teillä hoitajilla ei ole mitään tietoa elämästäni. On niin saatanan vaarallista jonkun tyhjäpään raporttejen perusteella määrätä lääkärin myrkkyjä yhtään ihmistä tuntematta.

Eli olette minulle pahempia kun keskitysleirien Kapot mitkä itsensä pelastaakseen olivat valmiita tuhoamaan muita, omaa porukkaansa. En muuten ymmärrä lääkärin käytöstä. Lukekaa miten Kellokoskella aikoinaan yksi vanhempi herra nauhotti hoitajien juttuja salaa. Miten tulikin paniikki hoitajille että saanko vedettyä nauhotukset yli. En olisi vetänyt niiden sekopäitten juttuja ja valehteluja potilaista mutta kun oli niillä nauhat jo itsellään niin vedin ne yli.

Lukekaa on sekin hyvää tarinaa miten menee Kellokoskellakin asiat ja miten mielenterveysihmisiä hoidetaan ja kohdellaan. Toki vaatiihan toiset hoitoakin kun ihan kuutamolla ovat.

Minulta vaan viinapiru päästäni kuoli vaikka poikien luona otinkin kun junnasi asiamme paikallaan ja aloin hermostumaan kun alkoi rahani hupenemaan piti saada ne poikimaan jotenkin. Mutta ei viinapiru enään hallitse elämääni. Jäi poikien kämpilläkin konjakki pullo pöytään kun aamusta tykkäsin lähteä uudella hienolla Feltin pyärälläni ajelemaan.

Pojat jäivät nukkumaan kun polkasin liikenteeseen. Salilla kävin monesti heti aamusta kun oli siellä City salilla rauhallista ei mikään kummonen sali. Ihmettelen kun Liimataisen Markku on 40 vuotta sitten perustanut Bodonoksen kellarissa nostelivat ei oikein ilmanvaihtokaan pelannut siellä Suomen riskeimpiin kuuluvan vartijan kanssa nelinkertaisen Suomen mestarin kiekossa Mikko Kyyrön kanssa serkkuni pojan kanssa nostelin samaan aikaan.

Ihmettelin sitä kun kundit olivat paita märkänä varttituntiin minullakin allerkista astmaa ja allergioita olisihan luullut että olisivat salin saaneet vaikka Antilan taloon kun tyhjää siellä oli paljon ja sekin isolla työllä rakennettiin. Mikon Isoisä Oiva Kalevi Kyyrö hieno mies kuoli sanoin Mikolle että en saanut nukuttua kavereiden kämpillä voin saada sydänkohtauksen kun väsynyt olin. Pikkasen tuli kyynel Oivaa muistellessa.

Helviä ja Oivaa aina katselin kun autollani ajelin lätkääkin pelaamaan Järvenpään tekojäälle kun olivat lenkillä krapin maisemissa. Olin onnellinen heidän puolestaan Minusta tuli varmaan tälläinen kun viina piru Isäänikin riivasi koko lapsuuteni ja myös pitkälle nuoruuttani. Isäni kyllä ehti tehdä paljonkin hyvääkin. Mutta oli liikaa kun hänelle lyötiin pillerit taskuun ja minua myrkyttämään. Silloin ajattelin näinkö kauan homo nuoruudestani ehti odottaa ennenkun alkoi elämäni pilaaminen.

Olisihan ollut niin hienoa pyöriä mukana kun uudet luistimetkin sain kiinalaisilta olivat kun mittatilaustyönä tehdyt. Heittivät ulos jäähallilta että olisi minusta vanhemmat sanoneet oli siinä Vienolan Teva kuka oli kun isobroidi meille junnuille sanoin Tevalle että sano tolle nuorella typerykselle pampulle ettei tässä ketään kahviossa ole ollut kun me kaksistaan. Ja tulin katsomaan yleisöluistelua ja tuonut kovanaamojeni lapsetkin pelaamaan ja pyörimään kentälle.

Olisin mennyt katsomaan taidetta kun kerrankin yksi nuori kundi heitti hienosti luistimilla kuvioitaan. Ei minua nyt lätkä jaksa niin paljon kiinnostaa kun on se yhtä junnaamista kulmissa pyöritään ja taas vaihtoon ei oikein nykykiekko innosta.