Ilta terveyskeskuksessa.

Tulin tähän piru Koivulan viereen Porvoossa. Kun eivät selvää kunnon muita auttavaa kaveria kukaan halua auttaa. Niin paljon kun olen muita auttanut. Vuosien saatossa uhrannut elämäni heikkojen köyhien ja kidutettujen vuoksi. Missä kiitos hullun kirjoissa yrittävät mielen vikaiset Mengelet kätyri hoitajineen pitää. Miksi ei maailma tee vuokseni mitään ei kaikki voi olla välinpitämättömiä. Minä teen hyvää ja minulle tehdään pahaa jatkuvasti. Paitsi tossa kun oli minulla hetken rahaa jonkun verran kun tädiltäni vähän jäi kun uhrasi elämänsä sotaveteraani isoisälleni ja mummolleni. Kaikki meni ajattelin kun rikkaitakin syöttelin ja juottelin köyhien ohella. Eivät mitään takasin ole antaneet. Köyhänä kuljen pitkin katuja pyörälläni ajelen edes takaisin että lämpöisenä pysyisin. Ei paikkaa mihin päänsä kallistaa. Ei ruokaa ja Veteraanin pojanpoika. Miettikää kannattaako tämmöistä saatanan lippua kumartaa.. Minä pitänyt monta ikäluokkaa hyvässä iskussa miesten taloissa linnoissa kun Armeijassa ovat Suomessa pikku poikia.