Alkaisiko elämä näyttämään paremmat puolensa. Ja saisin apua elämässäni. Pitkän kidutukseni jälkeen.

Sanoi nuori lääkäri vissiin että saisin jäädä Sairalaan Peijakseen. On siinä hyvät ja huonot puolensa kun ovat monet Mengeleitä. Ainakin on turvattu ilmapiiri vaikka sotiikin periaatteitani vastaan pahasti kaikki hoito täällä. Mutta minä en saa alamaailmalta kun paskaa vastaan vastaan vaikka päälikkö olenkin. Omalla tavallani olen autellut niin paljon venkuloita matkan varrella ensimmäiset huumekoirat kaverillani Riihimäen pappi kuvioissa mukana. Mutta missä kiitos yksin kuljen nälissäni paskahousut hyppivät silmilleni. Ei uskoisi että Piakin tuli Mauno koiviston miehen Samuli Lehtosen kanssa koneella alas. Pankin johtajakin antoi Pia tyttärensä minulle vaimo ehdokkaaksi. Allan Hagert oli suojeluksessani miten olin aina linnassa ykkösmiehiä toki matalalla profiililla. Kaikkien kunniotuksen sain niin vartijoiden kun vankitovereideni. Olin jo lopettamassa kaikki olin niin kidutettu Porvoossa kun väsyneenä ajoin Helsingistä Porvooseen pyörällä. Kun luulin että Samaria kotiin pääsisin että jostain kiinne kohdan olisin saanut. Olivatkin piruja siellä eivät edes ruokaa nälkäiselle antaneet. Sossut sadisteja Porvoossakin sama kun Keravalla kun  yksikin kaveri saa kuulemma sossusta ja asuntotoimistosta puollon kunnallisvaali ehdokkaaksi piri päille järjestelee kuulemma asuntoja kauheassa kunnossa juoppojen ja nistien asunnot. Nyt siirtävät minut sisätauti osastolle. Epälen  minulla olevan joku paha tauti kun mätänen pystyyn. Jatkan Blogiani kunhan rauhallisen ympäristön saan itselleni. Että pystyn keskittymään kunnolla Verpaaliseen kykyyni ja saan jotain jälkipolville jätettäväksi aiksiseksi.