Vankiohjaajan tittelillä lusimassa Riksussa. Ja Seutulassa urheiluvetäjän tittelillä lusimassa. Hassuja tarinoita niiltä ajoilta.

Olin Riihimäen keskusvankilassa vankiohjaajan tittelillä lusimassa vedin pojille A ja B ryhmää koripalloa yläkerran aulassa pienellä kentällä. Sain niin paljon kavereita tulemaan korikseen ettei kaikki mahtunut yhteen ryhmään jouduin vetämään myös B ryhmän. Pääsin joka ilta pois koppihoidosta kun olin vetämässä urheiluja. Minulla oli talon ainoa Fudis pallokin kun tiesivät pojat että Kenkä Kerava tulee pallon kanssa joka ulkoiluun. Oli pallo aina pumpauttu ja kuiva edellistä peleistä kun se ei katsonut ilmaa missä olisimme pelanneet.

Asuin avolla pääsin muurin ulkopuolelle kentälle urheilemaan. Oli siellä korkeushyppykasa minä innostuin seipäästä. Roudasin kusikongilta urheilu varastosta monen metrin seipään kentälle pojat katselivat ihmeissään varmaan että meinaanko mennä muurista yli kun keskellä päivää roudaan pitkää seivästä pitkin kongia. Oli hauskaa aikaa elämäni parasta kun oli kavereita minulla paljon linnoissa.

No Seutulassa olin monta tuomiota vaikka ekalla reissulla viinaa otinkin ja lensin 16-17 vuotiaana nokalle karhunkoppiin. Olen senkin tarinan kertonut jo varmaana aikasemmin en nyt ala toistamaan itseäni. Vedin urheilut pojille Seutulassa työni ohella mikä olikin melko urakka luontoista. Olin moottorisaha hommissa ja aina erikoishommissa taloissa. Olin hyvissä väleissä vastaavan mestarin kanssa kun olin ykkös tykki työmaalla. Pamput minua aina vähän kyräili kun en niiden pillin mukaan toiminut vaan tein oman pääni mukaan toki siinä rajoilla etten lentänyt taloon. Tuttuni aina selittää että pamppujen käskettävänä olimme kun ei ressukka yhtään tunne linnan lakia . Kyllä meillä oli taloissa ihan oma lakimme ja se piti. Esan kanssa saimme hakata pisteitä Merosen Riston antamilla hanskoilla mitkä Isäni toi Seutulan työsiirtolaan mikä on harvinaista että linnoissa saa sparrailla. Saimme Esan kanssa vielä ruokasalissa otella vai pisteitäkö ihan vaan hakkasimme en nyt niin muista sitä kumminkin hanskoilla siellä touhusimme.

Kyllä olen ollut aika pomo vaikka itse sitä sanonkin en vaan ole siviilissä pärjännyt kun olen aina dokannut ja jäänyt yksin tyhjän päälle. Olen niin väärässä kylässä elänyt kun Keravalle jäin kun lusin Tampere, Lahti, Turku akselilla olevien kavereiden kanssa olisi pitänyt heti muuttaa Keravalta pois kun paskaa alkoi tulemaan vastaan joka taholta.

Olisin päässyt varmaan piireihin muissa kylissä asuessani missä minut linnoista tunnettiin ja saisin arvostusta kohtalo tovereiltani. Kun ei linnoissa ole ollut ongelmia mitä nyt kaapon kanssa meinasi tulla yhteen otto syyttä. Vai oliko kämpiksestäni kaikki johtuvaa kun oli se mennyt jotain minusta Kaapolle sanomaan. Mutta eiköhän kaikki mennyt hyvin kun siviiliin pääsin ennen Kaapon tapaamista. Aina ne minua vähän kyräilivät Kapun kanssa. Olikohan siitä kun tarjosin niille kerran lomilta tuotuani pilveä.

Jos eivät siitä tykänneet olihan se ihan kunnon kamaa enkä edes rahaa siitä niiltä ottanut. Minä en vaan tykännyt pilvestä ja siksi se jäi. Kun aurinko minut pysäytti pilvestä ja eroon pilvestä. Ei sen jälkeen ole tehnyt enää mieli sitä paskaa ihan fuulaa on pilvi ei siitä saa muuta kun pahan olon ja jurrissa kyllä tiputtaa. Äitini kaupassa pelasimme Kukon ja jonkun toisen kanssa flipperia tuli hirveä fiilis minulle lähdin siitä ulos ja kun menin Aurinkoon meinasin pudota selälleni asfalttiin. No siitä kävelin talon taakse varjoon ja takasin Aurinkoon sama juttu vielä kerran meinasin tippua selälleni asfalttiin. Siihen loppui leikkiminen huumeilla ei minun juttuni ollenkaan huumeet ja hyvä niin. Luulisi että kumartaisivat minua  pikku nappi kauppiaat kun en vedä kamaa niin kun ne vetävät kaikki melkein. Ja niitä vielä kumarretaan vaikka ovat pahasti koukussa lapsiaan saavat vielä kuskata mukanaan. Mikä on yhteiskunnassa että lapsia huumeiden käyttäjille kyllä pitää ajoissa puuttua semmoiseen peliin ei lasten paikka ole huumeiden käyttäjien kanssa. Ne olisivat niin ihania Äitejä ja Isiä selvinpäin luulisi että lapsien rakkaus olisi tärkeämpää kun viina tai huumeet kun lapset kärsivät molemmista niin paljon. Ei huostaanotto ole ratkaisu kyllähän oma Äiti ja Isä ovat sentään rakkaimmat kun ovat Biologisia vanhempia.

Toivon että MINUN JA JUMALAN RAKKAUS RIITTÄISIVÄT PARANNUKSEN TEKEMISIIN. Mitä aikasemmin tajuavat tilanteen sitä parempi minultakin meni vuodet hukkaan ryypätessä mitä en halua jatkaa otin toki konjakkiani porukan kanssa kun vitutti kun muutkin vetivät ja viellä myrkkyjään. Mutta eihän se toki ole syy minun vetämiseen mutta kyllä pystyn olemaan ilman viinaakin.