Laskuja laskun perään, miten se on mahdollista. Tuli taas Mehiläiseltäkin lasku. Ja niin paljon kun olen tehnyt Mehiläisen eteen pessyt noroja yällä ollut putkimiestä, sähkömiestä palomiestä, putsaria. Lukekaa edellisistä korjoituksistani.

Kyllä on perkelettä että minun työpanokseni oli Hiekkaharjun Mehiläisessäkin on siitä paljonkin juttua aikasemmissa kirjoituksissani. Minä tein työt ja henkilökunta sai kunnian ja kiitoksen. Jouduin öitä valvomaan kun ei siellä ollut yöpäivystystäkään kerran meinasi lehahtaa. Onneksi olin hereillä Merjan kanssa ja sain silloin pikana palokunnan paikalle. Kun eivät päivällä tikkua ristiin laittaneet vaikka sanoin että repikää kattoa auki että näette mikä savun aiheutti. No aamuyöstä lukollinen ruokavarasto alkoi käryämäämm soitin palokunnalle että tuletteko nyt, paikalle kun minun jutussani ette muistaakseni heti tulleet ja minä sain vuosien hupituomion. Sanoin hälytyskeskukseen että on minulla kaksi kirvestä pakissani jos että tule menen läpi ovesta. No tulivat pikana ja porasivat oven auki. Ihmettelen kun ei sekään edes uutiskynnystä ylittänyt.

Kyllä pitäisi jo omilleen minunkin päästä että pääsisin omaan elämään. Pääsisi kirjoittelemaan tarinoitani ja maistelemaan konjakkia kirjoitukseni lomassa.

Tavarani nyt menetin muttei voi mitään saahan noita kirpputorilta uusia. Harmittaa vaan kun noita muistoja en saa ikinä takasin mitkä menetin Keravalle.

Sähköhoidosta sain taitelija suvun 26 vuotiaan tytön pois rakkaudellani. Kun lähdin sieltä talosta oli sen Sähköhoito jatkunut. En voi jokaisen sairaan luokse mennä. Lukekaa tarinoitani on siellä hyvääkin tekstiä miten olisin välttänyt tämänkin reissuni. Jos olisin mennyt kahden kaverini luokse asumaan kun heiltä jo vuokrasin huoneen omakotitalostaan. Mutta kun oli Vepu ja Pekkokin tekemässä kuolemaa en ehtinyt muuttaa katsoimme jo huoneen ja huonekalut siihen.