Heräsin aamusta noin kello 2.20 siitä meni vielä nukkumaan ja heräsin noin kello 5,30. Kello tuli 6 lähdin nessikahville, maitoa ei ollutkaan. Kumma kun ei potilas R pummannut kahvia. Kyllä se siellä kytikselä oli. Kumma kun oli potilas K ylhäällä. Toivotaan ettei kaverit valita kun heidän ovilla olen voinut käydä. Kai ne on nukkuneet silloin. Olen käynyt jokun jonkun ovella mutta olen heti huomannut väärän oven.
Eihän sille voi mitään jos ja kun kävelen kun unissani herään aina kun menen jonkun ovelle huomaan heti että menen väärälle ovelle. Ja siitä piristyn ja menen heti omalle ovelleni.
En ole unia nähnytkään pitkäänaikaan viimeyönä näin pojasta unta korjasimme pojan kanssa joitakin komponentteja, taisi olla joku pieni huolto meillä. En nyt muista unessani muuta kun komponenttejen korjausta.
Ikävähän se on pojanporukoita harmittaa vaan kun lähti pojan väki espanjaan ja jättivät minut tähän sadistien maahan. Tämä suomi on niin hirveä maa kirottu kansa ja kirottu maa. Olen vihannut aina suomea ja suomalaisia tai ainakin siitä asti kun alkoivat systemaattisen kiduttamiseni.
Ei ole minun maani suomi eikä ollut koskaan. Pois täältä olisi ollut päästtävä heti pienestä pitäen. En ymmärrä miksi jäimme suomeen perheinemme. Kun oli pelkkää kärsimys näytelmään elämämme. Isäni juominen ja kauheaa pelko ja kauhua jatkuvasti juoko isäni.
Pitäisi kirjoitella isäni juomisista tuleleko isäni juovuksissa töistä lumilinnoissa piileskellä sitä. Eihän Isäni minulle ollut väkivaltanen mutta kauhua se teki nuoreen poikaan kun toinen oli juovuksissa.
Mäkkylässä asuessamme tein lumikäytäviä missä piileskelin Isääni tein monta käytävää että pääsin piiloon. Kerran olimme alakerrassa siskoni ja äidin kanssa lähti isäni tulemaan kirveellä ovesta läpi. Saattelin äidin ja siskoni alakerran ikkunasta tikkaita pitkin karkuun. Selvisimme silläkin kertaa mutta kyllä se jätti ikiuiset arvet nuoreen sieluun. Isä oli selvänä hyvä rakastettava isäni ,rakastin isääni joka tapauksessa.
Hyviä hetkiäkin meillä oli paljon kun ei ollut viina kuvioissa. Oli vaan isäni loppupeli ikävää kun löivät saastat isälle olantsapiini purkin taskuun ja pilaamaan elämääni minua myrkyttäen. Mikä perkele oli etten saanut kiinni kuka saasta pilasi elämääni olisin tappanut raaalla tavalla semmoiset saatanat. Pilasi joku vaan niin pahasti elämääni, Ja tiedän kyllä kuka oli syyllisiä niin sanotut hoitohenkilökunta.
MENGELET JA KAPO HOITAJINEEN. PITÄISI NE SAADA JO POIS PÄIVÄJÄRJESTYKSESTÄ SADISTIT NIITÄ ON PALJON MUTTA TUTKINTA ON KÄYNNISSÄ. JATKUVASTI NIITÄ AJAUTUUU MIINOIHINI
Eihän sille voi mitään jos ja kun kävelen kun unissani herään aina kun menen jonkun ovelle huomaan heti että menen väärälle ovelle. Ja siitä piristyn ja menen heti omalle ovelleni.
En ole unia nähnytkään pitkäänaikaan viimeyönä näin pojasta unta korjasimme pojan kanssa joitakin komponentteja, taisi olla joku pieni huolto meillä. En nyt muista unessani muuta kun komponenttejen korjausta.
Ikävähän se on pojanporukoita harmittaa vaan kun lähti pojan väki espanjaan ja jättivät minut tähän sadistien maahan. Tämä suomi on niin hirveä maa kirottu kansa ja kirottu maa. Olen vihannut aina suomea ja suomalaisia tai ainakin siitä asti kun alkoivat systemaattisen kiduttamiseni.
Ei ole minun maani suomi eikä ollut koskaan. Pois täältä olisi ollut päästtävä heti pienestä pitäen. En ymmärrä miksi jäimme suomeen perheinemme. Kun oli pelkkää kärsimys näytelmään elämämme. Isäni juominen ja kauheaa pelko ja kauhua jatkuvasti juoko isäni.
Pitäisi kirjoitella isäni juomisista tuleleko isäni juovuksissa töistä lumilinnoissa piileskellä sitä. Eihän Isäni minulle ollut väkivaltanen mutta kauhua se teki nuoreen poikaan kun toinen oli juovuksissa.
Mäkkylässä asuessamme tein lumikäytäviä missä piileskelin Isääni tein monta käytävää että pääsin piiloon. Kerran olimme alakerrassa siskoni ja äidin kanssa lähti isäni tulemaan kirveellä ovesta läpi. Saattelin äidin ja siskoni alakerran ikkunasta tikkaita pitkin karkuun. Selvisimme silläkin kertaa mutta kyllä se jätti ikiuiset arvet nuoreen sieluun. Isä oli selvänä hyvä rakastettava isäni ,rakastin isääni joka tapauksessa.
Hyviä hetkiäkin meillä oli paljon kun ei ollut viina kuvioissa. Oli vaan isäni loppupeli ikävää kun löivät saastat isälle olantsapiini purkin taskuun ja pilaamaan elämääni minua myrkyttäen. Mikä perkele oli etten saanut kiinni kuka saasta pilasi elämääni olisin tappanut raaalla tavalla semmoiset saatanat. Pilasi joku vaan niin pahasti elämääni, Ja tiedän kyllä kuka oli syyllisiä niin sanotut hoitohenkilökunta.
MENGELET JA KAPO HOITAJINEEN. PITÄISI NE SAADA JO POIS PÄIVÄJÄRJESTYKSESTÄ SADISTIT NIITÄ ON PALJON MUTTA TUTKINTA ON KÄYNNISSÄ. JATKUVASTI NIITÄ AJAUTUUU MIINOIHINI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti