Hyvä fiilis sellijumppia tehden aamusta siitä salille kello 9 tiukat treenit siellä. On taas kondikseni rautaa hienoa että tajusivat viimein LITIUMIN 1800 MG lopettaa.

Noin kaksi vuotta syöttivätkin sitä myrkkyä LITIUMIA 1800 MG minulle sairastuin siitä pahasti. Ajatelkaa mitä henkistä väkivaltaa se minulle oli, kun pelkäsin jatkuvasti että jää vaivat päälle, pahat vapinat, päänsäryt huonot unet ja kokonaisvaltanen huono olo, seksi halut meni ja kyky. Oli se minulle paha myrkky miten ei minua ole koskaan kymmeniin kertoihin sairastutettu lääkkeillä. Miksi nyt venäläiset lääkärit näin tekivät kysynpä sitä vaan venäläinen lääkäri kun se sanoi hoitajien ollessa mukana palaverissa että määrää hän minulle LITIUMIN 1800 MG hoitajien puheilla. Kumma on vaan kun hoitajatkin pesee kätensä vastuusta sanomalla että lääkäri määrää. Mitenhän on kuin ei tunne lääkäri potilasta ollenkaan luulisi että tämmöinen herkkä mielenterveys ala vaatisi pitkää potilaan ja lääkärin yhteispeliä että luottamus olisi molemmin puoleista syntyisi siinä hyvä suhde potilaaseen lääkärin kanssa. Mutta jos vaan jonkun idiootin hoitajan papereilla mennään ei siinä paljon järkeä ole. Se on harva hoitaja kehen minä luotan, täälläkin on osastolla 50 yksi hoitaja kenen kanssa minulla synkkaa. Hoitaja J. tietää minut varmaan täysipäiseksi olenhan sen kotitaloonkin laittanut kolmos antenninkin aikoinaan kumma että muisti hoitaja J. minut vielä sieltä asti. Harmi vaan kun menee hoitaja J. uuteen työhön milkä varmaan sille sopiikin, vaikka onkin raskas ala kun menee se kuolevia saattohoitoon hoitamaan. On tämä kyseinen hoitaja sisar hentovalkoinen niin sanotutusti mitä ikävä kyllä suomessa harvat ovat. Olen tutkinut monia paikkoja ja henkilökuntaa enkä voi kaikista hyvällä kirjoitella. Toiset ovat melko hermoja alalla ja varsinkin tupakoijat kun se on hermoista paljon kiinni. Olen todella suomessa ilhmetellyt hoitajia kun niin harvat ovat uskossa. Miksei tällekkin mielenterveys alalle tule uskovaisia hoitajia. Minäkin sain nuoren 26 vuotiaan naisen pois rakkaudellani sähköhoidosta. Sille ei mikään muu enään auttanut mutta kun meille rakkautta tuli elämäämme alkoikin parantuminen tapahtumaan. Jatko vissiin olikin tytöllä huono kun oli se kokenut Riston kanssa kimpan mutta Risto onkin kuulemma väkivaltanen sille. Lukekaa miten paljon olen tehnyt työtäni sairaiden ja heikkojen vanhuksien päihde työssä olleena pitävät minua potilaana mutta monessa paikassa olen joutunut tekemään töitäni ihmisten hyväksi. Semmoista kohtelua saanut henkilökunnalta etten sitä kenellekkään soisi. Henkinen väkivalta on ollut pahinta ja pelleillä lääkkeiden kanssa kun olen ne pois sylkenyt. Nytkin tämä koko reissu vaan sen takia kun en asuntoa saanut mistään. Jouduin asumaan huumeiden käyttäjien kanssa mikä oli kyllä mukavaakin niin kauan kun rahani riittivät. Mutta kun rahani loppuivat alkoikin lintsi talvipakkasessa ajelin pyörälläni pitkin kaupungista toiseen. Putkaankin yritin päästä monesti mutteivät suostuneet minua sinnekkään majoittaa. Painoni tippui noin 20 kiloa kun ei minulla ruokaakaan ollut. Ajelin pyörälläni järvenpää helsinki porvoo akselillla sekä vantaalle. Talvella olihan se ihan mukavaakin ei ruoka ei edes vettäsaanut yöllä mistään. Mutta kun olen erikoisjoukoja toimin parhaiten tilanteen ollessa päällä ja KUN OLI KOKO AJAN JUMALANI MUKANANI REISSUSSA EI MINULLA HÄTÄÄ OLLUT. Eli kiitos vaan siitäkin uhrauksestani ihmisten hyväksi, isäni perinnöt vei rosvot ja edunvalvonta mikä minulle vääryydellä laitettiin lassilan sossusta. Tätini Inkeri Hyvönen uhrasi elämänsä hoitaessaan isoisääni Toivo Hyvöstä kotona sen kuolemaan asti. Isoisäni haavoittui sodassa pahasti käteen meinasivat sen käden rintamalla poikkasta muttei se suostunut siihen ja tuli vielä koukku kädellään työkaluviilarina toimeen sodan jälkeenkin. Tuli papalle viikonlopu pullo kuvioihin, sodan sekoittaessa sen elämän pahasti. Eikä Toivo pappa helpompia ollut juovuksissa, juoksutti tätiäni ja mummoa. Hoiti tätini vielä mummon mökissän niin kauan kun jaksoi sitä tehdä. Olisin saanut varmaan jo isäni asunnon testamentilla iltselleni kun siskot eivät meistä paljon välittäneet, ja minulla oli elämäni asunnosta kiinni. Tädilläkin oli kerrostalo kiinteistö ja mummon mökki. En päässyt edes perunkirjoituksiin pitämään puoliani. Olisi varmaan Inkeri tätini minulle halunnut mökinkin jättää olisin vaalinut perintöä muistojen elämällä. Asuin nuorena mummon papan ja Inkerin kanssa mökissä kun isäni joi siihen aikaan ottivat mummo ja muut minut luokseen turvaan.