Sunnuntaita lusiessa pakkohoidossa ja pakkolääkityksissä syyttä onkin mennyt täällä 2v 8kk juopon Selin Samarian pisaran kokin takia.

Kyllä onkin kaipuu omieni pariin, pääsisin nyt Keravalle johonkin hoitokotiin. Vomma olisi ollut hyvä paikka olisin päässyt siunailemaan vanhuksia tuttujani. Mutten sinne päässyt, vaikka puhuin siitä omalle hoitajalleni paikasta, olisi siinä ollut kaikki lähellä. Olisin työkykyinen joten olisin voinut autella ihmisiä siellä. Kunhan nyt pääsisin johonkin kunnon uskovien paikkaan lääkkeettömään ympäristöön. En lähde lääkkeitä taas syömään mihinkän valvottuun paikkaan. Vaan tekemään työtä minkä JUMALANI MINULLE ANTANUT IHMISTEN PARANTAJANA. Piti minun päästä toteuttamaan parantajan kykyjäni Haikon kartanoon hierojan oppiin. Mutta tyssäsi sekin hyvä yritys huittisten varavankilassa Kapun lyömään rauhankyyhky tatuointiini ranteessani. Olin linnassa ollut eivät siksi minua ottaneet hierojan oppiin. Olin Meilahdessa tutkittavana, uudesti koulutukseen Haikon kartanoon. Oli minulla vetoa Haikon emäntiin kauppaneuvos Satu Tiivolaan ja tyttäreensä Katariina Vuoristoon. Juoksin allergiasairaalan mäkitestin parhaan tuloksen kuulemma ja puhalsin mittarit niin pohjaan että joutuivat listoja teipillä jatkamaan. Allerginen olin piikkitestien mukaan vähän kaikille. No vaihdoinkin ihan uraa ja menin Espoon hautausmaalle traktori kuskiksi, sinne pääsin myös hyvillä arvosanoilla kun tutkivat kuntoni ja pääni Eiran sairaalassa, kun piti olla homma minulla hautausmaalla loppu elämäkseni. Asuin Masalassa uutta taloa kuljin autollani Hiacella missä oli enduro Husse prätkäni kyydissä. No tulikin minulle hovioikeuden tuomio alas ja lähdinkin viikoksi rientoihin pitkin stadia ja espoota oli minulla mukava viikko sain kämpän aina joltain tyypiltä. Viinaa otin sen viikon aikana jonkun verran. Aina joku löi pullon käteen kummasti vaan JUMALANI OHJASI TIETÄNI.