Aikaisin illasta nukkumaan ja ajoissa aamusta ylös tarinaani kirjoitellen.

Menin eilen illasta aikaisin nukkumaan ja heräsin kusihätään kello 2.55 siitä nukkuen kello 4.40 asti. Kirjoittelin kynällä tarinaani, pötkötin vielä sängyssä jonkun aikaa ja nousin katsomaan koneelta Ukrainan sodasta. Menen kohta vielä hetkeksi nukkumaan ehdin melkein kaksi tuntia nukkua ennen aamupalaa. Saan hyvin aina unenpäästä kiinni kun vaan menen sänkyyn ja tyhjennän mieleni ja rauhoitun. On hermoni kunnossa siksi nukahdan hyvin mikä onkin hyvä asia. Illastakin nukahdan hyvin rukoilen joka ilta äitini puolesta ja siitä hetkessä nukahdan. Olen niin huolissani vanhasta Äidistäni ketä en ole nähnyt varmaan 20 vuoteen, siskoni vaan selittää ettei äitiä voi tavata kun se ei halua sitä. Kumma vaan on jos ei äiti halua tavata minuakaan ainoaa poikaansa kun kovaakin oli elämämme. Kun isäni ryyppäsi ja oli se vaikeakin ihminen kännissä. Ikävä on minulla omaisiani keitä en ole kymmeniin vuosiin tavannut. En tajua miksei sukumme pidä yhteyttä toisiinsa. No sanotaanhan että suku on pahin ja se pitää meidän suvussa paikkansa. Toki olenhan suvun musta lammas, niin sanotusti ei kukaan ole minusta tykännyt koskaan. Ei ole rakkautta paljon ollut elämässäni en minäkään tunne rakkautta ketään kohtaan. Olenhan hautausmaan mies kylmä kova,kolme kovaa koota Kai Kuoleman Kauppias. Kun en parantajaksi päässyt hierojan koulutukseen Haikon kartanoon ranteessa olevan rauhankyyhky tatuointini vuoksi kun olin linnoissa ollut. Menin Espoon hautausmaalle sinne kelpasin rauhankyyhkylläni olin siellä traktori kuskina. Nautin katsoa kun oli siellä kaksi krematorion uuniakin meillä ja savu nousi piipusta. Minä herkkä poika kovetin itseni täysin kun en rakkautta kokenut ja minusta tuli hautausmaan mies.