Henki oli läsnä koko yön unessakin. Rankkaa elämääni siviilissä ikävä linnojen hyviä aikoja.

Hengen voimassa meni koko yö uniini tuli hangen lähettiläitä. Unia nähden joka yö, tulee kuolleet kaverit uniini joka yö. Ikään kun minuakin kutsuisivat tuonpuoleiseen. Onhan tämä VIA DOLOROSANI kestänytkin kauan yhtä kärsimysnäytelmää on elämäni ollut. Kun rahaa oli silloin elämä hymyili, kun raha ratkaisee ihan kaiken rakkautta ei ole saa sitä rahalla. Kun pystyy tekemään ihmisiä onnelliseksi syöttäen juottaen köyhiä. Asuin huume kavereiden kanssa ei tarvinnut poikien varastaa kun niille kaiken ostin. Mutta kun rahani loppuivat alkoivatkin alkuun niin mukavat porukat ihan kiristämään minua. Jäin talvipakkaseen ilman ruokaa juomaa mitään, pyörälläni ajoin talvella yötä myöten lämpimikseni kaupungeista toiseen. Kirkko eivätkä niin sanotut uskovaiset eivät minua auttaneet vaikka minä uhrasin terveyteni ja rahani ihmisiä autellessani. Putkaan pyrin selvinpäin että olisin päässyt talvella yöksi edes lämpimään. Mutta eivät sinnekkään voineet sijoittaa selvää miestä joka yö. Kyllä tuli ikävä hyviä linnan aikoja oli katto pään päällä ja ruokaa sekä kavereita paljon. Töitä sai tehdä ja treenata paljon oli ne elämäni parasta aikaa. Koskaan minua ei niin sanotusti rasitettu linnoissa eli psyykattu ja kiusattu. Mitä näissä palvelutaloissa on jatkuvaa henkistä väkivaltaa saanut ihan kokea useassa paikassa.