Kyllä oli taas eilen polin palaveri uhkasi talon yksikön johtaja minua syyttä toisella varoituksella ja kadulle heittämisellä. Olen kohta 67 vuotias ja tämä palvelutalon porukka on minulle piruja.

Olen talossa vetänyt puntti treeniä sekä biljardia saanut porukan pelaamaan olen pelannut pelejä porukan kanssa. Minun huonettani näytetään vieraille kun se aina on viimeisen päälle. Kehuttiin minua alkuun talossa mutta näyttikin henkilökunta luonteensa kun lääkäri otti pienen lääkitykseni pois. Alettiin päälleni ihan valehtelemaan kaikkea paskaa. Miksi muuttui tyylinsä täysin piruiksi talossa, minua varoitti yksikin tuttu nainen paikasta jo tullessani taloon. Sanoi tuttu potilas vuosien takaa ettei hän ole koskaan ollut näin vittumaisessa paikassa. Mitä sitten lie tarkoitti henkilökunta näyttikin kyllä minulle mitä olivatkin pohjimmiltaan. Se on niin ikävää kun ei ole meidän osastolla muita uskossa kun minä. Siksi tässä talossa ei ole mitään henkeä PYHÄ HENKI EI KOSKETA KETÄÄN TALOSSAMME. Mikä sääli on ei täältä kukaan pelastu. Toki minäkin olen kypsynyt tähän paikkaan ja todella pökkelöön potilas aineistoon ei näin pölvästiä porukkkaa ole kohdalleni sattunut. Ei ole mitään yhteishenkeä talossamme ilmasta työtä teetetään 12 tuntisia päiviä teemme vuorotellen keittiö hommissa. Toki otin kolme kertaa viinaa täällä ollessani mutten jaksanut tätä touhua mikä onkin ollut aika rasittavaa kun syljin lääkkeet noin 10 kuukautta viemäriin kun sanottiin minulle ettei täällä tarvitse lääkkeitä syödä. Oli vaan niin pirun rasittavaa pelleillä ottavani lääkkeet kun kumminkin henkilökunta minulle työnsi pienen lääkitykseni. Mutta eikö se olekkin ristiriitainen asia kun luulivat minun syöneen pienen lääkitykseni pitivät minun siksi olleen kunnossa vaikka siis syljin melkein aina ne pois. Mutta nyt kun saivat vääryydellä lääkärin määräämään takaisin 10 mg olantsapiinia niin alkoi henkilökunta täysin piruiksi ja selittämään että nyt olenkin sairas. Miksi siis söisin lääkkeitä mistä sairastun ja mikä on henkilökunta kun tervettä myrkytetään sairaaksi lääkkeillä. On henkilökunta pilannut elämääni jo tarpeeksi kauan vuosia sitä tehneet. Olen ollut mielelläni kellokoskella mikä oli hyvä paikka parannella viinapirun riivaamaa Kaitsua. Masennukset hävisi kun pojan äiti lopetti luuhaamisen ja miehen sai itselleen hoidin poikaamme sen tärkeimmät ensimmäiset 7 vuotta. Hylkäsi se minut täysin vaikka sillä on 4 lastakin eivät minuun mitään yhteyksiä pidä. Että siitä kiitos siltäkin kaikesta RAKKAUDESTA mitä annoin pojalle isäni sitä kaikella tavalla pilatessa. Kun kolmisteen asuimme ISÄ POIKA JA PYHÄ HENKI.