Meni melko myöhään eilen illasta nukkumaan menoni, vaikka oli aamusta keittiövuoro ja iltapäivästä menemme hoitajan kanssa käymään Keravan hautausmaalla.

Nukuin kumminkin melko hyvin alamaailman asioita vaan vähän pohtien. Kun on minulla korvia siellä täällä. Minä toki olen aina lusinut omaa tuomiotani 12 kertaa taloja kierrellen. Kuuntelen vaan ja pohdin asioita ja ynnäilen niitä teen omat johtopäätökseni asioista. OMERTAN LAKI on tuttu eli vaikenemisen laki ja ei minulle asiat kuulu puhuvat vaan porukat sitä ja tätä. Hoidan vaan omat asiani ja on lusimiseni jo loppu niin sanotusti vaikka olenkin joutunut olemaan pahemmissa paikoissa kun linnat minulle oli missä viihdyin vuosia. Ei nämä palvelutalot ole minua varten mielenterveys ja päihde työ ei näissä paikoissa anna minulle mitään. Kun henkilökunta on mitä on ei työni tuota tulosta. Pyhä henki ei kosketa ketään näissä taloissa ei henkilökuntaa eikä asukkaita. Ja se on sääli jos ei koe JUMALANI RAKKAUTTA ei silloin ole ihmisessä oikein lähimmäisen rakkauttakaan. Nyt astianpesukoneen tyhjennykseen, jäin taas yksin keittölle hommiin kun kumma vaan taas minulle tuli ryhmä, mikä käy muut työsalilla ja minä joudun tekemään puoli päivää yksin hommat. No onhan se mukavakin kun on muutakin duunia kun henkistä työtäni JUMALANI kanssa keskustellen. Yöllä saan semmoisia unia mitkä täytyy saada heti paperille mihin kirjoitan kaikki niin kun korkein oikeus sanoo mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä. Ja minulle se korkein oikeus ei ole maallinen vaan JUMALANI sanoma.