Ikävää kun panin rahani menemään auttaessani huumenuoria ja muita vähäosaisia. Jäin itse tyhjän päälle asunnottomaksi talvipakkaseen ilman ruokaa ja juomaa. Kun rakkautta ei ole vaan raha ratkaisee ihan kaiken sen konkreettisesti kokeneena.

Nytkin joudun asumaan tämmöisessä palvelutalossa kun en asuntoa ole saanut millään. Hermoa rassaa tämmöinen mielenterveys ja päihde paikka. Ei anna tämä työ minulle mitään pyhä henki ei kosketa näissä paikoissa ketään ei henkilökuntaa eikä asukkaita. Siksi tämä onkin rasittavaa, toki on minulla hieno huone suihkulla ja vessalla punttisali talossa ja hyvä edullinen kasvis ruoka. Siksi jaksan täällä asua onhan myös pelikavereita jatsiin ja sakkiinkin pelataan myös silloin tällöin biljardia. Mutta talon pakko lääkitykset ovat liikaa minulle kun en lääkkeitään tarvitse sen näyttäen monessa paikassa vuosia sylkemällä lääkkeet viemäriin. Ja pitää minua henkilökunta niin hyvä kuntoisena pelaan ja harrastan porukan kanssa kaikkea, teen talon töitä ahkeraan. Mutta antakaas olla kun otetaan lääkkeeet vielä lääkärin siunauksella pois alkaakin henkilökunta piruiksi ja pakottavat pienen lääkkeeni takaisin. Mikä perkele on näiden henkilökunnan motiivi ja ammattitaito kysyy sitä vaan porukkani. Miksi haluaa henkilökunta ihmiset sairastuttaa lääkkeillä mitä tekee niin monet lääkkeet ihan somaattisia juttuja saa monetkin lääkkeistään. Kuka lääkkeitä tarvitsee syököön niitä, mutta minä en tarvitse en edes ollut puhunut talon lääkärin kanssa mitään lääkkeistäni tullessani taloon. Miten voi tehdä lääkäri lääkemuutoksiakin ilman potilaan kanssa keskustelua. Eiköhän lääkäri mene aika paljon henkilökunnan raporteilla en muuten kyllä ymmärrä muuotoksia lääkkeissään. Minä en ole kun entinen masentunut mikä sekin oli minulla viinapirusta johtuvaa, pojan äidin elämä rassasi kun se jätkissä juoksi. Hoidin poikamme lapselle tärkeimmät 7 ekaa vuotta isäni sitä pilatessa kaiken aikaa, kun isäni koko ajan mietti pojan äidin touhuja. Mutta kun pojan äiti rauhoittui kun se miehen itselleen löysi, annoin pojan heille pois isäni vaikutuspiiristä. Viinapiru kuoli päästäni pitkällä hupituomiollani meni siinä vuosia sen voittamisessa. Mutta jotenkin vaan se piru hävisi päästäni. Voin ottaa nytkin mutta myös olla ottamatta, olen niin herkkä ihminen otan mielelläni lääke konjakin. Olen huomannut kun minulla rahaa oli minun mittapuuni mukaan hyvin. Ei tehnyt minun yhtään viinaa mieli kun pystyi kaikkea kivaa tekemään. Mitä ei köyhänä pystynyt huomasin että kaikki minua kumarsi kun Abaccina pyörin hapsutakissani. Kun rahaa oli olihan se mukavaa olla niin kauan suosittu kun rikkaana pitivät ihmiset minua. Mutta sitten kun rahani loppuivat alkoi sama helvetti köyhänä. Kaikki minut heti hylkäsi talvipakkasella ajelin pyörälläni kaupungista toiseen lämpimikseni ei yö paikkaa ei ruokaa eikö juomaa. Putkaan yritin päästä yöpymään mutteivät sinnekkään huolineet kun en edes juovuksissa ollut. Olisin mennyt junan alle keravan asemalla mutta meni sekin viime hetkessä toiselle raiteelle. Kun ei kukaan jaksa päivästä toiseen nääntyä pystyyn nukkumatta syömättä minunkin painoni tippui pienessä ajassa yli 20 kiloa. Olisin ottanut elinkautisen jos linnoihin olisin päässyt, olisin silloin ollut taas turvassa ja saanut lämpöä ja ruokaa treenata taas kunnolla mikä ei siviilissä onnistu kun ei ole rahaa siihenkään. No nyt syömään hyvä kasvisruoka talolta mistä kiitos sille. Sitten kaverille vetämään puntti treenit talolle salille mikä on todella suuri plussa meille ketkä sitä käytämme, on vaan sen käyttö aika vähäistä vaikka olen senonut porukalle että fyysinen ja psyykkinen vointi kulkee käsi kädessä. Nyt hyvällä fiiliksellä kun sain äsken nukuttua pienet päiväunet univelkoja minulla oli viime yöltä. Palataan asiaan myöhemmin kunhan saan syötyä ja hommat hoitumaan tälle päivälle.