Heräten kello 4.42 melko levänneenä nukuin melko hyvin vaikka palvelutalossa muuttunut tyylinsä minua kohtaan on rassannut ihan unianikin.

Vedin aamusta heti jumppia mitkä tekee minulle todella hyvää. Rassaa vaan pahoin minua palvelutalossa tapahtunut muutos kohteluuni. Mitä todella ihmettelen kun yli vuoden oli niin mukavaa henkilökunta, kehuttiin minua kun sain porukan pelaamaan biljardiakin sekä vedin talomme salilla kaverillekkin treenejä. Pelaan porukan kanssa lautapelejä sekä teen ahkeraan talomme töitä. Mutta kummaksi muuttuikin yhtä äkkiä henkilökunnan käytös minua kohtaan, vaikka minä olen ihan sama kiva kaveri kun tullessani taloon. Viihdyn kumminkin talossamme kun on kaikki palvelutkin lähellä kirkko sun muut. Ja todella iso plussa on talossamme punttisali kun minäkin olen kova treenari. Birjardi pöytä kerroksellamme sekä lautapeli kavereitakin on minulla. Ei ole ollut missään muussa paikassa punttisalia mikä on minulle ihan henkireikä. Kun kulkee fyysinen ja psyykkinen vointi käsikädessä. Olen kasvisruokailija ja se on minulle tässä talossamme todella hyvää ja halpaa saan ruuat 7 euroon päivä. Sillähän ei saa oikein aamupalaa muualta. Säästän myös paljon kun saamme talosta ilmaiseksi vessapaperit sekä kaikki pesuaineetkin ja hammashoitovälineet. Sitä vaan niin kovasti ihmettelen ja siksi näistä kirjoitan. Kun minun ajatus ei riitä selittämään talossa tapahtunutta muutosta kohteluuni. No tänään onkin minulla sitten keittiö vuoro, missä olen koko päivän kiinni. Harmittaa vaan kun se on ilmaista työtä ajaisin sen palkalliseksi mutten voi yksin asiaan puuttua kun ei talossa ole mitään yhteishenkeä. Olin toisessa yksikössä mikä on ollut ainoa inhillinen paikka missä olen ollut. Sain silloin työsalille palkan korotuksen porukalla aikaiseksi. Mutta siellä ei minua alettu syömään sain siellä olla oma itseni sain siellä nuoren naisenkin pois sähköhoidosta RAKKUADELLANI. Pelastin palvelutalon varmaan tulipalolta, lukekaa on siitä minulla paljonkin tarinaa. Ja missä kiitos siitäkin tapahtuneesta saan ottaa vaan paskaa vastaan nykyään kaikilta tahoilta. Harmittaa vaan kovasti kun ei ole JUMALAN RAKKAUTTA kenessäkään tässäkään talossa. Siksi täysin pökkelöitä ovatkin kaikki. Kun JUMALAN RAKKAUS PARANTAA mutta tämän talon porukka ei siitä rakkaudesta tiedä yhtään mitään. Siksi se ei heijastu asukkaisiinkaan kun positiivisuus lisää positiivisuutta. Minä saan vaan joka päivä ottaa vastaan negatiivisuutta kaikilta tahoilta. No onhan toki potilasaineistokin mitä on siksikin on talon touhut mitä on. On vaan minun aina niin vaikeaa ymmärtää millä fiiliksellä kukakin on ja mitä voi puhua kenellekkin. Mutta tämähän onkin mielenterveys ja päihde paikka. No nyt katson mitä teen haen kyllä Keravalle syksyllä aukeavaan senioritaloon. Sanoi vaan talomme naisyksikön johtaja etten saa siihen paikkaan maksuja. Kyllä on sillä positiivinen näkemys asiaan. Olen kohta 70 vuotias kaveri ja kyllä se pitää jo tässä iässä päästä paikkaan missä viihtyy ja on tuttuja ihmisiäkin. Olen pitänyt hyvästä fyysisestä kunnosta huolta että pystyn vielä auttamaan minulle rakkaita vanhenevia tuttujani. Nyt mennään näillä yritän nyt luovia talossamme parhaani mukaan. Pysyn niin paljon pois muiden parista kun mahdollista ettei taas joku valita päälleni jotain paskaa.