Mukavakin hiukan reissata mutta kumma vaan oli hoitaja puhelimessa minulle. No ei mennyt kun vajaa tunti kun kytätkin siellä mateli. Istuin Keravan Kalevan metsässä ilman ruokaa ja juomaa. Mutta ei minulle ollut huolenhäivää.

No huusin että minuako etsitte,minut siitä maahan ja rautoihin syyttä siis, vai nuoren hoitajan pelästyessä. Että joku itsaria oli tekemässä.Niitä näitä jutellessa meni aika mukavasti. Ilta oli lämmin ja rakkauttakin oli varmaan ilmassa. Olisin jäänyt muuten yöksi nukkumaan mättäälle. No olikin poliisilla väärinkäsitys tällä kertaa. Mutta oli todella mallikelpoinen suoritus nuorelta hoitajalta, reagoida asiaan noin vahvasti. Taisin kyllä sanoa että niin kun intiaani sanoo, tänään on hyvä päivä kuolla. Minulla ei nyt mitään hätää ole, olen sen verran karaistunut etten ihan heti periksi anna. Meitä herkkiä ihmisiä ei saisi rahalla likistää. On suomessa asiat ihan perseellään, kun toisilla on ja toisille. Mutta kaikesta huolimatta minä HAUTAUSMAAN MIEHENÄ KERÄÄN POTIN.