Päivä taas mennyt aika mukavasti rahattomuus vaan vaivaa. Ja kakkospuhelimeni ei pelaa vaikka pitäisi siinä olla voimassa puhepaketti. Tarinaani vielä tälle päivälle.

Olen vielä Jorvin sairaalassa kun ei ole oikein minulla paikkaa mihin mennä. Olen saanut jo eilen terveen paperit lääkäreiltä, eli olen vapaa mies menemään mutta tosiaan mihin sitten suunistan. Kun ei ole enään ketään omasta jengistäni hengissä sielläpäin. Palvelukotiin en enää kyllä viitsisi mennä saan siellä niin huonoa kohtelua nykyään. Vääryydellä yksikön naisjohtaja sai minulle kaksi varoitusta päälle. Ja on kumma ettei kukaan tee mitään asioille. Tapasin kirkolla jonkun isomman sosiaali kaverin kuka sanoi että otan kaikki kirjallisena ylös. Ja siihen lakimiehen asiaa ajamaan mistä sitten tiesi tapauksestani. On vaan alkanut tulemaan siinäkin paikassa niin ihmeellisiä piirteitä vastaan, ettei todella ole siinä talossa kaikki ihan kohdillaan. No minähän nyt vaan asun talossa en muuta tulin auttamaan yhtä nuorta naista kenet sain sähköhoidosta pois rakkaudellani munaa vähän mekkoon se oli parasta sähköä. Oli nuoren naisen uusi poika kaveri kuulemma väkivaltainen sille nuorelle naiselle. Ja kuulemma sähköhoito jatkui. Siksi tulin tähänkin taloon selvittämään parin riitoja. Kyllä on hieno fiilis että Jorvin lääkäri teki terveen paperit minulle. Eihän minua ole vaivannut muu kun viinapiru ja masennus pojan äidin hylätessä minut ja pienen poikansa, mitä hoidin lapselle tärkeimmät ensimmäiset 7 vuotta isäni pilatessa poikaani kaiken aikaa. Pojan äiti lopetti tutuissa kavereissakin juoksemisen ja sai miehen itselleen niin annoin poijan heille. Pois isäni vaikutuspiiristä ostihan isäni pojalle moottoripyörän ja autonkin. Mutta aina isäni päässä oli että pojan äiti huorasi ja oliko poika minun ollenkaan. Ihmettelee moni miksi olen niin outo mutta olen ollut kidutettavana vuosia niin kyllä se jälkensä jättää herkkään taiteilija sieluuni. Kostoa vaan sillä olen jaksanut elää ja hyvin näyttää TAIVAAN ISÄ SUUNNITELMANI TOTEUTTAVAN MAAILMA PALAA.