Päivä menee jumittaen täällä uudessa mestassa. Harmittaa kovasti kun en saa autokyytiä Keravalle pyörääni hakemaan uimahallin parkista. Jos on edes pyöräni enää tallessa.

Olisi niin hienoa polkea pitkin kaupunkia omalla pyörälläni. Eilen kävin kyllä kaupassa, sinne oli noin 3 kilometriä sivu. Hyvää se teki kävelykin minä vaan nautin pyöräilystä niin paljon. Kun siinä vaihtuu maisema mukavasti ja pääsee hyvin paikasta toiseen, uskotaan ja toivotaan ettei kukaan ole varastanut pyörääni. Oli siinä pari sulkaa muistuttamassa intiaanin hengestäni ABACCIN henki elää. Jos ei sitä sen takia uskalleta varastaa joillekkin ne sulat riittää osoittamaan että pyörä on minun. Kohta onkin sitten ruoka tulee liharuokaa, minä olen ollut kasvis ruokailija mutta tässä talossa olen ollut kaikki ruokainen. Katsotaan nyt saanko palapaistia syötyä vähillä hampaillani, puuttuu minulta edestäkin useampi nasta. On vaan nykyään niin perseestä hammashoito, vuoden odotin yhden hampaan paikkausta. Kaksi hammasta sain paikkautettua mutta nastoja ei se alkanut ruuvailemaan suuhuni. Nyt menen hetkeksi pitkälleni irrottaudun taas ruumiistani ja vaellan ajasta toiseen, henkeni vaeltaa. Voin olla missä vaan ajasta ikuisuuteen vaeltaa intiaanin henki. Palataan asiaan jos saan taas hengessä kysymyksiä ja vastauksia pääni tuottaa miljoonaa asiaa sekunneissa.