Yö joutaa kello on 22.25 uni alkaa painamaan kulkumiehen silmiä.

Yö joutaa kohta unten maille alkaa uneni elämään minulle unessani. Ikään kun irtoaisin ruumiistani ja olisin ihan muualla. Olen eri aikakaudessa elän ihan muuta aikaa. Entisen elämäni aikoja aikojen alusta näen unia. Alkaa öisin eläin minussa heräämään lähden unessani metsästämään tiikereideni kanssa. Iso kissa kutsuu minua olen kun viidakossa kaipaan niitä ääniä mitkä unessani kuuluu korvaani. Intiaanikin ratsastaa aina ilman satulaa sanoen että tänään on hyvä päivä kuolla. On heimoni kuollut melko kaikki siksi yksin joudun vaeltamaan tätä kivistä polkua minkä pahat ilhmiset ovat miinoittaneet. En meinaa enään jaksaa leikkiä näiden idioottien ihmisten kanssa. Ovat maan ihmiset niin saatanan tyhmiä ettei meinaa pää kestää näiden ääliöiden kanssa toinen toistaan tyhmempiä tulee vastaan. On yksinkertaisten ihmisten seura niin saatanan rasittavaa. On vaan minulle JUMALAN omalle tutkijalle kova paikka kuinka tämänkin samarian talon sairas henkilökunta minua myrkyttää lääkkeillä sairaaksi. Ovat nämä kaikki sairaita kuka milläkin lailla. Olen puhunut miten usko on niin vahva että siirtää se vuoriakin. Mitähän pahaa ovat samarian porukka tehneet, kun ovat sairastuneet. Olen puhunut ihmeparantumisista miten minulta on mennyt mikreeni mikä tässäkin talossa on muutamilla henkilökunnasta. Olen parantunut myös mikreenin ohella pahasta astmasta, pahasta allegiasta, masentuneisuudesta sekä pahasta viinapirusta. Kunhan nämä vähänkin kuuntelisi ja ennenkaikkea nöyrtyisivät niin voisi pyhä henki heidät tavoittaa ja parantumista tapahtuisi. Miksette usko ihmeparuntumisiin minä siihen olen elävä esimerkki. Mutta eihän nämä kuuntele minua ollenkaan puhun viisautta rukokalassa niin aloittaa henkilökunta puhumaan mitähän läskiä seuraavaksi syödään. Olen sanonut ette ihminen elä pelkästä leivästä vaan tarvitaan myös hengen kosketusta.