Hyvällä fiiliksellä hyvin nukutun yön jälkeen kello 20.45- 4.47 olenkin ollut jotenkin kipeä pitkän aikaa ja uneni sekoitti sodat. Tarinaani tähän päivään elävästä elämästä.

Nukuin tosiaan hyvin viime yön ja normi tunnit, en monesti malta nukkua koko yötä vaan alan seurustelemaan kissojen kanssa ja kirjoittelemaan tarinaani. On heti oloni parempi kun menen illasta aikaisin nukkumaan. En nähnyt hurjia uniani viime yönä, sota sekoitti uneni täysin. Herään pienempäänkin häiriöön talossa mutta nukahdan heti uudestaan kun häiriön syyn selvitän. On ollut Samarian talossa 12 kertaa palohälytyksiä kolmeen kuukauteen ja kulkua yöllä, ikkunaani on koputeltu öisin ja olen joutunut avaamaan ovia öisin. Olen päästänyt kulkijoita sisään kun olen tarkastanut kuntonsa yksi kaveri kulki usein öisin. Muuten on talomme ollut rauhallinen, nuoret miehet vaan tykkää kesällä kulkea öisinkin. Viihdyn talossa mihin tulin vapaaehtoistyötäni tekemään vaikka olenkin asukkaan tittelillä talossa. Mutta ei minun tarvitsisi olla päivääkään talossa ellen haluaisi, haluan vaan auttaa ihmisiä kiusattuja, heikko osaisia, päihde ja mielenterveys ihmisiä. Onhan se elämän tehtäväni vankityöni lopetettua en enään ole lusinut, lusin kuritushuone tuomiotkin 12 kertaa kiertelin linnoja. Riihimäen keskusvankilassa olin lusimassa vankiohjaajan tittelillä vedin korisryhmää pienellä vintin kentällä. Piti minun perustaa A ja B ryhmät kun oli niin suosittu ryhmäni ja jengiä tuli niin paljon kun pystyin porukkaa ottamaan. Seutulan työsiirtolassa olin urheiluvetäjän tittelillä vedin siellä urheilut kaikki kisat järjestin ja opetin tennistä vanhalla leirillä. Uudella leirillä ei ollut tenniskenttää mutta iso urheilukenttä siellä oli. On minulla ikävä niitä hyviä linnojen aikoja, kun oli siskoni sen aikaisen miehen isä Erkki Kyander ja johtaja opettajani Martti Oksanen lautamiehenä käräjillänkin. Sain jo nuoresta kovennettua laista piittaamattomana tuomitsivat että saivat minulle pitempiä tuomiota sillä viihdyin paremmin sisällä kun ulkona. Pahimmat murhamiehet ja pukarit olivat parhaita kavereitani siihen aikaan. Koskaan minulla ei ole ollut riitaa edes taloissa, olimme niihin aikoihin yhtä perhettä talossa kun talossa missä lusin. Veljeni ovat jo poistuneet melko kaikki tästä olomuodosta sääli, on ikävä linnojen vejiä ja Isiäni.