Päivä mennyt tässä Samarian talossa masentuneena toki aikaisin tein talomme töitä roskat vein talosta ja lumitöitä kello 6 asti. Masentaa siksi kun sain aika heppoisasti häädön talosta. Mihin lähden kun päättyy 10.4.2024 vuokrasuhde.

Olen kohta 70 vuotias en todella jaksa kadulle lähteä asumaan. Haluan rauhan tyyssijan, rauhan paikan missä saan työstää kirjaani ja maailman laajuista blogiani. Puhalsin alkometriin talossa 0.45 promillea en humalassa ollut ja ostamani sylkytesteri näytti nollaa. Huomasin ettei se näytä alle 0.5 promillea enhän olisi Samariaa tullut jos olisin tiennyt ja mittarini näyttänyt 0.45 promillea. Olisin voinut vaikka käydä syömässä ja olla tunnin liikenteessä. Tässä samarian talossa asuessa saa juoda kunhan vaan ei talossamme juo. Eli pysyy poissa talosta niin kauan että on selvä. No olihan todella minulla huonoa tuuria olen kyllä ollut pari kertaa viihteellä niin sanotusti onhan talossa kyllä kolmen varoituksen linja mutta minä en ole saanut kirjallista varoitusta mikä kyllä olisi rauhoittanut tilanteen kunnolla. Toki luuli varmaan henkilökunta että se saakelin viinapiru saa minussa vallan, mutta se piru on päästäni kuollut pitkällä hupituomiollani. Voin ottaa lääkkeeni lääkekonjakin mutta se jää siihen vaikka 4-8 senttiä. Toki sanotaan AA- kirjassa että vain yksi ryyppy erottaa sinut alkoholismista. En kyllä tykkää edes humalatista ei silloin ihminen ole oikein oma itsensä. Ja sitä krapulaa en halua kokea mistään hinnasta kun ikääkin alkaa olemaan. Hävettää kyllä että petinkö henkilökunnan luottamuksen. Minä vaan yliherkkänä suren niin kovasti koko maailman edestä. Vaimokkeeni tuli lentokoneella alas vuonna 89 lupasi Pia minua odottaa 9 vuotta minkä olin raittiina sitten kävi näin siksi halusin maistaa hiukan murheeseeni. Rassaa vaan niin rankasti pelleillä lääkkeillä talossa kun täällä yritetään pakottaa syömään lääkkeitä mistä pahoin sairastuu. Olen 12 kertaa lusinut enkä todella ole mitään lääkkeitä syönyt. Riihimäen keskuvankilassa toimin vankiohjaajana sekä seutulan työsiirtolassa toimin urheuluvetäjän hommissa lusiessani sielläki useaan otteeseen. Yritän nyt päästä meidän omaan paikkaan Keravalle Vuorelanmäkeen jos siellä jotain hommaa olisi isäni oli suojakoti yhdistyksellä vuosia ilmasena valvojana oman työnsä ohella. Vuorelan mäki aloitettiin aikoinaan pienissä puitteissa nykyään on siellä jo 30 asuntoa. On tässäkin samarian talossa ollut noin kolmeen kuukauteen palohälytykset ja minä olen joutunut toimimaan aina onneksi ei ole lehahtanut. Minä olen joutunut monta kertaa yöllä availemaan ovia kun on ikkunaani hakattu. Olen vuorelan mäessä saatellut hautaan monia tuttujani jo nuoruudesta. Oli minulla auto millä poikia kuskasin vuorelan mäestä kauppoihin sun muihin toimintoihin. Olen niin kauan vuosia tehnyt vapaaehtoistyötäni en vaan viitsisi sairaan kirjoissa olla sillä joudun ilmasena työtekijänä olemaan. Alkaa vaan maistumaan hyväksi käytettynä olevalta. Missä siis mennään olen sanonut johtajiaan myöten miten olen elävä esimerkki ihmeparantumisista niin monista sairauksista parantuneena. Kun on tässäkin Samaria talossa koko henkilökunta vissiin sairaita kuka pahemmin kuka vähemmän. Eli missähän mennään, mikä saatana on motiivinsa sairaan henkilökunnan minunkin myrkyttämiseni sairaaksi. Kyllä silloin panen semmoisten ihmisten uskon asiat koetukselle. Minä en todella uskovaisena alkasisi ketään myrkyttämään lääkkeillä. Tällä venkulan päällä ja älyllä varustettuna en lähtenyt edes huume alalle myrkyttään nuorisoamme. Jos huume alalle olisin lähtenyt olisin organisoinut ihan kaiken. Omistaisin silloin tämmöisetkin paikat ja paljon muutakin. Eli miettikää siis hyvät ihmiset jos niitä enään yhtään on kohteluani vaikka siis hyvää teen kaikesta paskasta huolimatta. Kuka apua saa sitä osaa myös antaa lääkärit yli rajojen. Siunausta tähänkin pyhäpäivään kaikesta huolimatta. USKO TOIVO JA RAKKAUS JA TÄRKEIN ON RAKKAUS. ISÄN POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN AAMEN.