Hyvällä mielellä vaikka Äitini kuoli 3.4.2024 ja hyvä treenikaverini pari päivää myöhemmin. Pääsin omaan asuntoon vantaalle saan elää normaalia elämää.

Olenkin saanut tarpeeksi valvotuista paikoista. En ole mielenvikainen olen ollut masentunut ja viinapirun minua riivatessa. Pojan äiti kun lopetti tuttujenkin tyyppien kanssa luuhaamisen ja sai miehen itselleen hävisi masennukset ja viinapirukin häipyi päästäni. Minä hoidin poikaamme lapselle tärkeimmät 7 ensimmäistä vuotta. Nukkui pieni poikani Äitiyspakkauslaatikosta tehdyssä sängyssä vieressäni. Kaikki neuvola käynnit ja hammastarkastukset ja putket korviin ettei tulehtuneet ja kuulo mennyt. Mutta nykyään en olekkaan mitään vaan äitinsä onkin nykyään ihana. Pojallani oli viimeksi kun niistä kuulin neljä lasta, mutta eivät ne yhtään yhteyksiä pidä. Ei Isänpäivänä ei syntymäpäiviäni muista ei edes jouluna tule niiltä yhteydenottoa. Miksihän näin voi olla, mutta näillä on vaan pakko mennä. Luulin pitkän hupituomioni lusittuani että saan rakkaita ihmisiä ympärilleni. Mutta kaikki hylkäsikin minut täysin. Rahaa kun minulla oli enemmänkin kyllä silloin olin todella suosittu ja rakastettu, mutta kun rahani loppuivat kaikki minut hylkäsi. Asunnottomana nälissäni pyörin yötä myöten talvipakkasella.