Ilta joutaa päivä mennyt hyvin jumpaten, siivoillen, pyykkejä pesten. Otin huomiseksi aamukokkauksen, kun sen piti olla parina kertana viimeksi muilla mutta eivät porukka oikein vastuuta ota töistä.

Onhan se ikävää jos ottaa aamukokkauksen eikä hoida hommiaan jää porukka ilman aamupuuroa ja kahvia. Pitäisi porukan ottaa vastuuta ja toimia luottamuksen arvoisesti. Mutta huumeväki on mitä on, eivät ne paljon muutenkaan monetkaan osallistu talomme töihin. Kumminkin ihan alentuvat jämiä keräämään, kun saisi talomme pienistä töistä helposti tupakkarahan. Yritän saada porukkaa kuiville parhaani mukaan huumeista, mutta tuntuu se työ olevan tässäkin talossa aika toivotonta. Se huume koukku on niin vakava nuorissakin ihmisissä. Itken ihan välillä itseni uneen näiden minulle rakkaiden nuorten takia. Säälittääkin nuoret ihmiset ja kun niitä vielä hyväksi käytetään pahoin. Varastetaan kaikki ja muitakin pahoja lieveilmiöitä seuraa touhuistaan, ja kun vielä vetävät kaikkea paskaa itseensä ja kuolevat nuorena. Minä vaan todella ihmettelen nuoria ihmisiä kun näkevät vierestä miten sekoaa huumeista ja mätänee pystyyn. Miksi siis lähtee nuori samalle tielle siihen ei minun ajatukseni riitä antamaan vastausta. Eli mikä perkele teidän nuorten päässä siis liikkuu vai eikö siellä sittenkään liiku mitään. Minä rakastan teitä kun omiani ja annan JUMALANI RAKKAUTTA TEILLE NIIN PALJON KUN AMMENNATTE SITÄ. Se on vaan paha kun ei oikein ole kun kaksi ratkaisua teillä huumeiden käyttäjillä. Ja on kuolema tai uskoon tulo.