Päivä mennyt keittiötöitä ja rappuja siivoten. Nyt jumittaen nälissäni suolaista tekisi mieli keittiöltä sain kiisseliä mukaani vähän rasiaan. Nälkä on kova huomenna on talossa ruokaryhmä mihin osallistuin kun syödä haluan.

25 senttiä on minulla rahaa sillä ei ruokaa saa, torstaina olisi pieni liksa töistäni. Meinasi talon henkilökunta siitäkin rahasta viedä vuokravelkaa mitä on syntynyt kun en alkuun saanut talosta vuokralaskuja. Olemme sopineet että maksan 25 euroa vuokravelkaa ja vanhasta paikasta jäänyttä asumistuen maksua 10 euroa kuussa. Se on helppo hoitaa, ovat kummasti henkilökunta alkanut minua kohtaan oudoksi. Johtuuko siitä kun olen kovasti huumeita vastaan kun tässä talossa se on niin yleistä. Olisin ollut onnellinen ja kiitollinen jos ja kun olisin saanut edes yhden nuoren pelastettua huumeiden kiroista. Olen kyllä itsekkin maistellut talossamme jonkun verran viinoja mutta on tässä porukassa todella vaikeaa olla raittiina. Vielä kun hävisi viimeinen ruokarahani huoneestani lompakostani, ja ulkomaan taksini myymä älypuhelin ja nettiasemani. Ne olivat viimeinen pisara tätä porukkaa, minulta suurelta hyväntekijältä alkoi häviämään rahaa ja tavaraa. Mutta kun narkomaanit vievät ihan kaiken minkä vaan käsiinsä saavat. Olisi heti taloon tullessa pitänyt vaan tajuta tämänkin talon porukka narkomaaneja varkaita. No nyt lähden talosta niin nopeasti kun mahdollista, mietin ihan uskovaista paikkaa jos siellä rakkautta kokisi. Voin minäkin olla ottamatta alkoa jos vaan haluan, oli minulla ulkopuolisen sossun ja henkilökunnasta yhden naisen kanssa palaveri. Olihan todella kumma sossu ei kuunnellut minua vaan henkilökunnan naista, kuka päälleni puhui kaiken näköistä. Syyttävät minua talossa häiriköinnistä, vaikka minua häirittiin heti alusta asti. Talossa ei ole mitään rauhaa vieraita pyörii kamapäissään yötä päivää. Poliisia käy vähän väliä talossamme ihan sekopäistä on meno ollut koko ajan. Kyllä vanhanliiton juoppojen kanssa pärjää mutta narkomaanit ovat täysin sekopäitä. Rakastan kumminkin näitä nuoriakin kun omia lapsiani ihmettelen vaan miksei kukaan tässä talossa edes halua päästä huumehelvetistä pois. Sillä sitähän huumetouhu on ikävä vaan että se koukku on niin kova nuorillakin etteivät parastaan ymmärrä. Kunhan saisin nuoria JUMALANI RAKKAUTEEN silloin heissä alkaisi tapahtumaan paranemista. Saisivat etäisyyttä huumetouhuun silloin se koukku alkaisi helpottamaan.