Päivä menee vähän yksinään jumittaen. Rullatuoli kaverini kanssa söimme asunnollani hänen ostamia ruokia ja minun kokkaamia. Koira tai kissa olisi mukava kaveri yksinäiselle.

Käy aika pitkäksi onneksi alkaa jalkani varpaasta paranemaan pikku hiljaa eteisvärinä vaan on pahana. Siinä mielessä että sydämeni hakkaa aika kovilla kierroksilla lepo pulssikin on korkea. Muuten en tunne mitään ihmeempiä tuntemuksia iltaisin vaan on ahdistanut niin että on ambulanssi käynyt katsomassa kuntoni. Todenneet vaan eteisvärinän mikä on jatkuva. Nyt pitäisi saada minun uusi verenohennus lääke mikä vaatii päihteettömyyden mihin olen ilman muuta sitoutunut sillä haluan joka tapauksessa elää. Voin nykyään ottaa mutta mielummin olen ottamatta, pitkällä hupituomiollani viinapiru kuoli päästäni. Mikä olikin rankka paranemis prosessi mutta lopussa kiitos seisoo. Olin 9 vuotta raittiina kun naiseni lupasi minua sen aikaa odottaa. Mutta tippui hän lentokoneella vuonna 89 Tuusulassa 7 siinä onnettomuudessa kuoli. Pia yhtenä yksi nainen kaverini serkku siitä selvisi. Silloin repesin taas juomaan mutta se jäi siihen aika äkkiä. Olen vaan niin herkkä ihminen etten kestä selvinpäin jos olosuhteet ovat muuten huonot. Huomenna maanantaina 21 päivä on talomme järjestämä grillaus päivä mitä odotan innolla että porukka taas kokoontuu yhteen. Tiistaina on onneksi takuueläke päivä saan silloin vähän rahaa, kun olenkin ollut monta päivää rahaton. Onneksi rullatuoli kaverini talostamme sai seurakunnasta 60 euron lahjakortin kauppaan saimme sillä ruokaa mitä olen kokkaillut meille. Eli ei ole nälkä ollut minulla, vielä on minulla muutama peruna ja rasvaa saan perunat paistettua. Olisi minulla tililläni 2.5 euroa rahaa sillä saisi jotain kaupasta perunan sekaan.