Päivä mennyt taas kun tyhjäkäynnillä kaveri lähti sähkö pyörätuolillaan kylille. Joimme sen pikakahvit ja söimme ostamaani jäätelöä. Vanhan rouvan tyttö pääsi sanomaan ettei äidilleen voi mennä kahville. Itsehän rouva on minua pyytänyt pari kertaa kahville.

Arvasin että tulee täällä sanomista, vanhempi rouva pyysi minua kylään pari kertaa kahvin merkeissä. Luulin että on kaikki tyytyväisiä kun autan vanhoja sairaita ihmisiä. Enhän itsekkään ole ihan nuori ja sairauksiakin alkaa olemaan, sydämmen eteisvärinä pahimpana. Luulin että mamma on vaan yksinäinen ja kaipaa seuraa. Istuin pihalla mamman tyttö tuli talolle sanoi se ettei äitiään voi tavata. Sanoin ettenhän minä kutsumatta kylään ole mennyt vaan pari kertaa mamma on pyytänyt. Enää en mene edes pyydettäessä, ymmärrän että on tyttönsä huolissaan vanhasta ihmisestä. Minä vaan haluan auttaa vanhuksia en niitä kuseta ja häiritse. Monet vanhemmat ihmiset ovat vaan niin yksinäisiä, niin kun minäkin viihdyn muiden parissa keskustellen, pelaten, seurustellen. Minä taas tiesin etukäteen että varmaan tulee sanomista taas turhasta. Enhän nyt tiennyt että mamma höperö alkaa olemaan. Tyttärensä oli todella outo sanoi se että kerran on mamma pyytänyt kahville. Kyllä se sanoi että saan tulla aina kun haluan katsomaan telkkaa vaikka urheiluja. Kun minun telkkani ei toimi täällä on talossa kaapeli televisio. No onhan kyse vanhemmista ihmisistä sen ymmärtää sukulaisten käytöksen. Olisi nyt mamma tajunnut sanoa että hän pyysi kylään minut enhän nyt muuten mene ovelle. No nyt en näe televisiota kun omani ei pelaa täällä. Ikävää kun ajattelin mamman täyspäinen olevan. Mukava mamma se on ihana vanhempi ihminen. Pitää vaan jumittaa omassa kämpässsä ei tuolla kaikki muutkaan seurustele muiden kanssa. Ikävä kun ei minulla ole televisiota eikä huonekaluja. Kela eikö sossu ei suostu minua avustamaan niiden hankinnassa. Että näillä mennään tyhjässä asunnossani jumitan yksin. Kunhan nyt olisi edes rahaa ruokaan saisi syödäkseen.