Hyvällä fiiliksellä hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kello 7. Nousin paistamaan kaverille lättyjä ettei se pääse sanomaan että olen ne syönyt. Nyt on vino pino kaverille lättyjä.

Kaveri alkoi jo itkemään että hän ostaa ruuat ja minä syön ne. Kyllä se olen minä kuka olen kaveria syöttänyt koko ajan, kun olen talossa ollut. Silti on kaverilla joka päivä kaljaan rahaa, miten siis menee asia. Miksei se osta kalja rahoilla ruokaa, taitaa sillä olla varaa kumpaankin ruokaan ja kaljaan. Alan tästä lähtien pitämään vaan itseni ruuissa kun on ruokani loppunut useita kertoja en enää kaveria ruoki hoitakoon se itse ruoka puolensa. Paistoin sille illasta myöhään lättyjä ja heti aamusta aikaisin ettei se pääse sanomaan että minä olen ne syönyt. Nyt on lättyjä vino pino saa se syödäkseen, tästä lähtien saa se itse paistaa jos yhdellä kädellään pystyy siihen. Sääli on sairautta sanotaan piireissä, säälin kyllä kaverin tilaa kun nuori mies on rullatuolissa. Katsotaan nyt mitä teen jatkossa minäkin kimmastun niin helposti en kestä että minulle vittuillaan jos oikeassa olen. Muutenkin talon väen tyyli on muuttunut minua kohtaan oudoksi. Toki otin viinaa pari kertaa talossamme eivätkä mammat ja mummot siitä tykkää. Minkä kyllä ymmärränkin hyvin kun on sairaita vanhoja ihmisiä talossamme. Pyysin kyllä anteeksi käytöstäni kun ääntä oli kuulunut asunnoltani kun kaverin kanssa jurrissa olimme. Luulisi että olisi anteeksi pyyntö riittävä talon porukalta, katsotaan nyt keräsikö ne jo nimiä minusta listaan näin kuulin. Kuka onkaan synnitön heittäkööt ensimmäisen kiven. Kuka sanonnan nyt oikein ymmärtää pitää mennä itseensä ja katsoa peiliin.