Vitutuksilla menee päivä kun ei ole rahaa eikä ruokaa. On kaikki loppu minulta ja nälkä kurnii mutta mitäs voit kun ei ole edes kavereita minulla keneltä saisin vaikka lainan.

Huomenna saan sijoituskohteistani muutaman euron, saan jotain pientä ostettua niillä. Se on tosiaan vasta huomenna ja nälkä on nyt, teen vaan itselleni ruuan en muille. Kun olen niin pölvästi että ruokin aina muitakin, sitten olen itse ilman ruokaa. Nyt täytyy alkaa ajattelemaan vaan itseään että ruokani riittää itselleni. Kyllä köyhän elämä on yhtä helvettiä, no tuttua vitukset kun olen hautausmaan mies. Espoon hautausmaalla ajelin traktoria ja tein muitakin hommia. Nautin hautausmaalla kun kusipäät olivat hiljaisia asiakkaita. Oli siellä kaksi krematorion uunia vierekkäin, maan matoseksi vai savuna ilmaan. Ei mitään väliä kun lopputulos oli sama henki oli niiltä kylmiltä pois. Nautin hautausmaan töistäni siellä sain olla oma itseni, kukaan ei vittuillut minulle. Sai siellä tyydytyksen vitutuksiini kun katsoin kuolleita ne eivät enää pahaa tehneet. Sanotaanhan että ihminen on pahin peto myös toinen toiselleen.