Outoja on tapahtunut talossamme sekoiluako vai minun hermostuttamistani. Ekaksi oli toinen hanska jemmattu puseroni alle kaapissa ja hiekkä jälkiä oli kerran huoneessani hoitaja sanoi yhdelle kaverille tuolla käytävällä että katsoo se mitä jälkiä tulee siltä käytävälle.Ja kumma vaan olikin kämpässäni samanlaisia jalanajälkiä. Hiekkaa oli huoneessani pitkin huonetta olikohan joku ollut kahvin haussa huoneessani.
Kerran oli tietokoneeni osastolla 20 taitettu koneen näyttö kiinni. Ja oli minulla huoneeni ovi kiinni eli ei potilaat olleet päässeet huoneeseeni silloinkaan.
Jokuhan se oli kuka avaimen omisti huoneeseeni. Kyselin siivoojilta asiaa ei kukaan tunnustanut sitä konetta koskeneensa. Helvetti ihan kun yrittäsivät päätäni kypsyttää kaikella tavalla.
Helvetti on minulla kaikki kirjoitukseni pöydälläni, saa ne nähtäväksi kuka vaan. Noin 3000 sivua on minulla paperillakin tekstejäni, mistä kirjan vielä pyöräytän Blogissani on noin 67 tuhatta käyntiä.
Minun on paha ketään syyttää kun itsekkin olen ollut lääkkeistä muistamattomassa tilassa. Nykyään menee niin vähän minulla lääkkeitä, kun jäi LITIUM 1800 mg pois minulta veren vuotoni jälkeen mitä ei peijas saanut hoidettua jouduin seuraavana päivänä ambulanssilla meilahteen siellä sainkin heti avun.
Mursi peijaksessa lääkäri se vissiin oli, nenästäni jotain rustoa sattui niin helvetisti sen operointi nenässäni. Jätti se jonkun putkiviritelmän nenääni. Minkä yrittivät hoitajat ottaa pois ohkolassa. Alkoikin verenvuotoni uudestaan.
Siitä lanssiin ja kohti meilahtea, tuli heti minun luokseni kolme sisarhento valkoista ja hoitivat ne homman. En muista mitään muuta, kun jonkun puudutus tupon laittoi yksi nainen nenääni. Seuraava muistikuvani oli kun istuin sängyllä käytävällä. Ja verenvuoto oli ohi ja vointini muutenkin oli hyvä.
Kumma oli etten muista mitään operaatiostaan, en peijaksenkaan operaatiota oikein hyvin muista, muuta kun että sattui saakelisti operaatio. Meilahdessa ihmettelivät miksi minut vietiin ekaksi peijakseen missä minua ei hoideta kunnolla.
En tiedä miksi kammoan todella paljon peijaksen sairaalaa. En sinne mene kun ääritapauksessa ja pakosti menen sinne. Luulin kyllä että olisi saatu peijaksen kokoisessa sairaalassa yksi nenä verenvuoto lopppumaan. Jätän nyt hautumaan asiat epäilen vaan että kokeilevat pinnaani miten kestän kaiken. Laitoin työliivini kaappiini, missä on lompakko ja passi sekä kaksi puhelintani. On kaappini lukollinen, avaimen jemmaan aamutakkkini taskuun.
Onneksi saan taas huomisesta asua yksin, kun lähtee yksi nuori nainen pois talosta, kello 12 huomenna muuttaa tämä hatkari kaveri siihen tytön huoneeseen. Ja hyvä niin en halua ketään kämppääni, sekoilee ne niin pahasti. Tuhopolttaja oli jo liikaa kun se yöllä kello 4, heräsin siihen kun tyyppi oli radioni kimpussa ja oli se ottanut patterit kellostani.
Kehui se vielä sytyttäneensä palon alut tupakalla kuulemma tupakkokopista. Kumma vaan kun minä olin ulkona juuri silloin kun lehahti osastolla 20 ja siitä kaverikin tuli evakkoon. Kumma vaan kun eivät kaveria heti pannut rundiin. Nyt se pääsi sytyttämään osaston 50 tupakka kopin. Ekassa palo hommassa eivät edes evakuoineet muuta kun osastomme 50 takapihalla missä kuulemma on evakuointi paikka. Seuraavasta palon alusta evakuoivat koko talon jouduin keittämään työsalilla monta pannua kahvia evakoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti