Tarinaa tällekkin päivälle vitutuksien verkko tämmöinen hullujen huone minulle alkoholistille. Viinapirun voittamisesta kovimman koulun käyneenä. Linnat oli helppoja tähän kiduttamiseeni nähden mitä olen saanut ottaa vastaan monessakin talossa.

On tämäkin talo mennyt ihan vituilleen, mitään eivät hoitajat vaadi porukalta potilaskeittiö aina ihan paskanen. Nistien ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Miksi näin on ihan vituilleen mennyt sairaala. Nyt onkin ollut hiljasempaa huume touhuissa minä kyllä suutuin ja ärähdin että tilaan huumeyksikön taloon jos jatkuu vielä huumetouhu. Vitutti minua niin rankasti kun minua ratsattiin jatkuvasti vaikka tietävät minut huume kielteiseksi henkilökunta. Vessan ovet kiinni yöllä osastolla 30 yhden saatanan kakaran takia kuka huumeiden kanssa pelasi. Nuori mies sekoili ihan pokkana osastolla eikä henkilökunta voinut mitään. Toivotaan nyt että jatkuu hommat näin ettei taas ala sekoilu talossa. Ihmetellään vaan kovasti miten tässäkin talossa paapotaan huumekavereita saa ne luvat aina helposti takasin toiset ainakin. Kummaa on touhu luulisi että erotettaisiin huumeporukka omalle suljetulle osastolle, missä eivät lupia saisi mihinkään ettei kulkeudu huumeita osastoille. Voisivat parissa vuodessa päästä eroon riippuvuudestaan. Minulla meni 13 vuotta hupia kiinni oloa mutta viinapiru hävisi päästäni. Joten tajuan ja tiedän koukun vaikeudet ja kuiville pääsemisen vaikeuden. Oli minulla varmaan kovin vieroitus minkä kukaan toinen on kokenut. Pahimmissa paikoiossa lusineena suomessa mitä voi olla. Linna tuomia on helppo minun kärsimääni nähden olenhan ollut linnoissa 12 kertaa, riksussakin kovien hemmojen talossa, muutamat kerrat vankiohjaajana korikset vetäen A ja B ryhmät, pamput eivät jääneet koskaan paikalle kun minä pidin kurin kundeille. Omassa porukassa toimimme olin kenkä keravana tunnettu riksussa. Seutulassa olin urheiluvetäjän tittelillä. Onhan kumma miten minua pakkohoidetaan ja pakkolääkitään vuodesta toiseen syyttä kun en ole mileisairas ja sen kyllä jengini tietää. En ole koskaan palikoilla lusinut enkä lääkkeitä joutunut syömään muuta kun hupituomiollani mikä kestikin vuosia. Lukekaa olenhan siitäkin reissustani paljonkin kirjoitellut hurjaakin tarinaa elämäni taipaleelta. Oli minulla niin kova raitistumis prosessi mitä en kenellekkään muulle toivo. Kyllä tästä pitäisi päästä jo omieni pariin kun minulla rahaa oli ei kukaan minua hulluna pitänyt eikä pakkohoitoja pakkolääkityksineen hupia lusittanut. Kaikki kumarsi minua kun luulivat minut rikkaaksi. Abaccina sain kulkea rauhassa pitkin kaupunkeja oli elämä hienoa vaikka omaa asuntoa kaipasinkin kovasti. Kun raha ratkaisee ihan kaiken rakkautta ei ole rikkaat menee taivaaseen köyhät eivät sinne pääse johan sen osoittaa haudoila käyneenä köyhien puuristeillä ei kukaan kukkia vie, rikkailla itketään haudoilla. Johan sen historia osoittaa kun löytyy hautamuisto merkkkejäkin vielä sieltä täältä.