Aamujumpat tehty nukuin vielä siitä kello 7 asti. Oli aamupala äsken oli se hyvä ja riittävä. Kohta kaupoille lähtö menen tonne kylän kapakan viereiseen kauppaan. Pääsen kapakan vessaan jos ja kun toimii aina vatsani kun lähden normaaleiden ihmisten pariin.

Katson onko tuttuja kapakassa en juo mitään muuta kun limun tai energiajuoman. En viitsi tämmöisessä paikassa juoda mitään kun on paikka päihteetön. Toki voisi sitä ottaa lääkettäni konjakkia neljä senttiä. Se ei heilauta mihinkään suuntaan kun en jurria ota. Konjakki ei muutenkaan ole rähinäviinaa ei siitä tule pahapäiseksi. Menihän sitä piri kämpässä konjakkia pullo kaupalla, kun join siksi kun pojatkin vetivät kamaa siinä koko ajan, siksi kyrpiinnyin siihen touhuun. Kun meni rahaa enemmän kun sisään tuli eihän siinä perintörahani riittäneet mihinkään. Harmitti kun tätini Inkeri Hyvönen uhrasi elämänsä hoitaessaan sotaveteraani invalidi isoisääni Toivo Hyvöstä kotona mummon mökissämme sen ukin hautaan menoon asti. Hoiti tätini vielä mummon mökissään niin kauan kun se jaksoi. Suli timpuri teki mökin eteiseen pienen vessa suihku tilan, mihin putkimies tuttuni Ana teki kuulemma vedet ja viemäröinnin. Ei tarvinnut Inkeri tädin mummoa saunalle viedä pesulle. Tädiltäni Inkeriltä jäi pieni perintö minulle, ja suku löi kaikki omaisuuden rahoiksi, piti minulle jäädä mökki muistoksi ja Inkerin kerrostalo huoneisto. Kaikki meni mökki oli kun sodan jäljiltä piippu vaan pystyssä, kun sitä kävin katsomassa. Selittää vaan siskoni että on kaikki mennyt lain mukaan ja olen rahani saanut. En päässyt edes isäni perunkirjoituksiin enkä tätini. Olisin sopinut vaikka pankin kanssa tai ottanut lainaa saadakseni muut osapuolet ulos kiinteistöjen jaosta. Minä en rahasta välittänyt vaan olisi mökki ollut muisto suvusta, ja olisi minulle ollut oma talo kun lottovoitto. Perintöni kun loppuivat olinkin talvipakkasella lintsillä. Pyöräilin lämpimikseni kaupungeista toiseen yötä myöten, putkaan pääsin pariksi yöksi. Lukekaa miten oli kumminkin JUMALANI mukanani koko ajan ei ollut minulla kylmä eikä jano kun maaliskuussa pyöräilin yötä myöten. On hurjaakin tarinaa lintsillä olostani Järvenpää- Vantaa- Helsinki- Porvoo akselilla tein JUMALAN työtäni monessa kaupngissa. Minä tykkään mitä kovempi tilanne sitä paremmin toimin kun JUMALANI oli läsnä koko ajan. Ei minulla hätää ollut edes yöllä kovassa pakkasessa ilman hanskoja pyöräilin yölläkin Järvenpäästä pimeää lahdentietä ilman valoja, näin vaan kaistaviivan mitä pitkin ajoin ja pysyin tiellä. Ajoin Peijaksen sairaalaan lämmittelemään ja juomaan vettä muuhun ei ollut minulla rahaa. Helsingissä olin hostellissa Sturenkadulla koko yön olin huoneessa missä oli tupa täynnä ulkomaalaisia katsoin koneelta, kun oli asema aukion kentällä missä oli ulkomaalaisten ja toisella puolella suomi porukan teltat. Oli niillä ollut riitaa menin selvittämään asiaa sinne, sain ulkomaan porukalta teetä ja juustoleipää sekä omenan. Suomi pojilta olisin saanut kahvia ja makkaraa en kahvia juonut enkä sika makkaraa syönyt.