Kumma kun ei poikani perheineen muista minua edes syntymäpäivänäni. Tutuilta tuli onnitteluja jos näin voi sanoa kun vanhenee ihminen.

Kumma on suku ja poika pahin kun ei ole se minuun yhtään yhteydessä. Minulla ei ole sen numeroa enään en siis saa otettua yhteyksiä. Ei olisi kannattanut poikaa hoitaa 7 ensimmäistä lapselle tärkeintä vuotta. Kaikki hoidin hammashoidot ja neuvolat tein vielä pojasta prätkämiehen junnusta. Äitinsä meidät hylkäsi mutta onkin kumma vaan Äitinsä sille rakas ja tärkeä. Miten minä en ole mitään sille enkä sen perheelle, koskaan ei ole sen lapset edes soitelleet minulle. Tänäänkin oli syntymäpäiväni ei mitään siltä kuulu. Helvetti olen alkanut uskomaan että hoidin äpärää kun ei varmaan pojan äitikään tiedä kuka pojan isä on. Niin vieraaksi tunnen pojan ei mitään rakkauden tunnetta tule sieltäpäin. Lapsensa eivät minua rakasta, muuten olisivat nekin varmaan yhteyttä ottaneet. Luulisi että olisi oma Pappa tärkeä niille, on pojalla neljä lasta. Olen minäkin täysin hyljännyt pojan perheineen kun eivät nekään minua yhtään rakasta. Muuten pitäisivät nekin yheyttä minuun. No nyt kone sammuksiin ja nukkumaan että aamusta pääsen paikalliseen kuppilaan synttäri kahville. Ja samalla menen kauppaan siihen viereen, ostan herkkuja pitkästä aikaa. Onhan se mukava herkutella välillä, ostan proteiini juomia muutaman ja muita herkkuja. Kello on nyt 21.54 suljen juuri koneeni ja alan nukkumaan rukoilen Äitini puolesta tulee sen jälkeen aina rauhallinen olo minulle ja saan hyvin unenpäästä kiinni. En ole nähnyt Äitiäni varmaan 20 vuoteen kumma on siskoni kun ei se järjestä tapaamista koskaan selittää se vaan ettei Äiti halua tavata ketään. On se kumma ainoaa poikaansa ei tahtoisi tavata, epäilen että on Äitini kuollut eivätkä uskalla sitä minulle kertoa etten tee itselleni mitään kun Äiti on minulle niin tärkeä ihminen niin paljon olemme Äitini kanssa kärsineet.