Yöllä vielä hereillä olin kirjoitellen politiikasta. Nukkuen kello 4 asti ja pystyyn silloin sikeää unta nukkuen mutta tunnit turhan vähän. Eipä vanheneva ihminen enää tarvitse niin paljon unta kun nuorena linnut laulaa ja aurinko paistaa.

Nukuin vielä aamusta jonkun aikaa ekan herätykseni jälkeen kello 4. Nyt on skarppi olo minulla onneksi on vielä tämä päivä minulla vapaata töistä. Ja onneksi huomiseen keittiövuorooni laittoivat yhden kaverin, ettei tarvitse minun taas tehdä koko päivää yksin keittiö duunia. Kun siinä on noin kello 7- 19.30 suunnilleen kiinni eli koko päivä menee siinä duunissa. On vielä keittiö vuoro ilmasta duunia mitä olen ihmetellyt vaikka siinä onkin hommia koko päivän. Puhuu ne että se on yhteisöllistä duunia onhan se toki sitäkin mutta kun on meillä niin pieni kehoitusraha mikä duuneista tulee olisi kaikki raha tarpeen. Minulla on siivousryhmän duunit kaksi kertaa viikossa keskiviikko ja perjantai, saan siitä kaksi euroa tunti, kuussa noin 64 euroa. Olisin mielummin tekemättä noi duunit ja viettäisin vapaata kun toi rahakaan ei oikein inspiroi minua. On vielä reilu tunti aikaa aamupalaan ja lääkkeisiin mitä täällä kyllä panostetaan lääkettä lääkkeen päälle. Minulla menee aika pieni lääkitys aripiprazol 20 mg aamusta ja illasta olantsapiini 10 mg. Nekin ovat minulle turhia ja liikaa kun menee niistäkin öisin pää sekasin. Ja miksi söisin niitä kun olen monessa paikassa sylkenyt lääkkeet vessanpyttyyn ja ovat henkilökunta pitäneet minua terveenä lääkkeillä vaikken siis ole edes syönyt niitä. Eikö se ole ristiriitanen asia miksi siis pakottavat minut terveen syömään lääkkeitään. Olen ollut 12 kertaa linnoissa kivitaloissa ja työsiirtoloissa mihin ei höperöitä oteta on siellä aika tarkka kriteeri millä työsiirtolaan pääsee. Riihimäen keskusvankilassa olin vankiohjaajan tittelillä vedin korikset pojille ja tunsivat minut kenkä keravana siellä oli minulla talon fudis pallo kun joka ulkoiluun tulin palloni kanssa. Seutulassa toimin urheiluvetäjän tittelillä vedin sielläkin urheilut pojille. Ja nykyään pidetään minua hullun kirjoissa miten saatanassa sallii venkulat sen eikö minulle lojaaleita enään löydy. Toki sanoi suomen varmaan riskeimpiä vangin vartijoita nelinkertanen suomen mestari kiekonheitossa serkkuni poika M.K. city salilla nostellessamme ettei meitä vanhaa liittoa ole enään paljon jäljellä. Tunsi vanhaliito minut aikoinaan poikana linnoissa kun linnoissa mutta nykypolvi ei poikaa tunne siksi ne eivät tunne isääkään. Lukekaa ja uskokaa JUMALAAN niin voitte pelastua ja parantakaa tapanne tehkää parannus ja kääntykää uskon tielle. Kuka sen sitten mitenkin kokee siviili ja raitis elämä voittaa. Olen minäkin ollut aina JUMALAN oma vaikka aika hulivili olenkin ollut viina on maistunut mutta JUMALA on tietäni johdatellut aina. Talossa kun talossa aina pärjännyt mutta siviilissä olen aina jäänyt kun tyhjän päälle ja siitä elämä vienyt mennessään. Olin kaverini turvamiehenä ja sain siitä noin 13 vuotta paskapaikkoja syyttä. Mutta viinapiru kuoli päästäni ja tuli ihan muut arvot elämääni. Toki olen aina auttanut ihmisiä laitoksissa paljonkin. Olen aina tehnyt tutkintaani hullujen huoneilla ollessani kaikesta paskasta mitä olen huomannut niissä. Pakkolääkitys ja pakkohoito pahinta toki on kaikki muuttunut taloissa kun on melko kaikki huumeiden käyttäjiä siellä. Olen näyttänyt esimerkilläni mallia että reilulla pelillä pärjää taloissa. Mutta tämä viimenen reissuni kellokoski Ohkolassa oli minulle liikaa kun ottivat vielä venäläiset lääkärit minut pahasti sairastuttamaan LITIUM 1800 mg lääkkeellä. Onneksi pääsin Lohjan osastonylilääkärin S.V. vastaanotolle ja sainkin häneltä kirjallisen lausunnon LITIUM 1800 mg lääkkeen aiheuttamasta sairastelustani. Olen siitä paljon kirjoitellut lukekaa ja ottakaa opiksi miten voi näin olla suomen terveyden hoidossa. TSH kilpirauhas arvot olivat olleet vuosia koholla nefrogeeninen diabetes insibidus vesitystauti aiheutettiin minulle. Neurologiset oireet olivat Ohkolan sairaalassa jatkuvia päänsärky jatkuvaa vapinat pahat mitään kantaa eivät henkilökunta asiaani ottaneet vaikka valitin asiasta jatkuvasti. Sanoivat vaan ettei minulla hätää ole kun otetaan minusta jatkuvasti kusi ja verikoetta. Mikä perkele oli niiden motiivi siellä sairaalassa. Koskaan en ole samanlaista kohtelua kokenut siellä noin 40 kertaa talossa olleena masennuksen ja viinapirun minua riivatessa.