Yöllistä tarinaani heräten ajoissa siitä parvekkeelle harjajumpille ja kirjoittelemaan kynällä ja koneella.

Nukkumaan illasta 22.15 heräten kello 3.40 hyvin levänneenä tein parvekkeella harjanvarrella venyttelyjä herättyäni. Harjasin myös parvekkeelta röökin tumpit pois mitä siellä onkin paljon, kun ei nämä kipeät saa heitettyä jämiä isoon tuhkikseen parvekkeella. On toi tupakointi niin iso riesa taloissa missä olen ollut. On tupakoinnista niin iso riesa tulipaloja ja vaaratilanteita on ollut paljon tupakoinnista ja sairaille annetuista tulentekovälineistä. Olen ollut niin monessa tulipalossa ja läheltä piti tilanteissa yhdelle miehelle vähän liikaakin. Onneksi on minussa tota palomiehen vikaakin joten olen ottanut hommat hanskaan monesti. Ja ehkä pelastanut ihmishenkiäkin, toimin aina parhaiten tilanteen ollessa päällä. Se on kumma että minua rääkätään ja pakkohoidetaan ja lääkitään, mutta aina kun tapahtuu jotain niin minua tarvitaan. Miksihän näin on se on nähty monessa paikassa on sitten tulipalo tilanne tai muu vaaratilanne. Kello on 4.52 mietin mennä vielä hetkeksi nukkumaan vaikka kello 7 asti nukkuen, tekee unet niin hyvää minulle. Toki jos olen yöllä valvonut nukun monesti päivä unet. On parempi fiilis kun tiputettiin lääkkeitäni aripiprazol 10 mg aamusta sekä olantsapiini 5 mg illasta. Koettelee vaan psyykettäni pelleillä lääkkeillä mitä en tarvitse ollenkaan. Sen näyttäen monessa paikassa, kun olen sylkenyt lääkkeet viemäriin. Ovat henkilökunta olleet sitä mieltä että olen lääkkeillä kunnossa vaikken siis ole niitä edes syönyt. Eli miksi siis yrittävät myrkyttää minut väkisin lääkkeillään, mitä en tarvitse. Ja kun lääkärit menee hoitajien raporteilla en minäkään ole monessakaan paikassa edes puhunut lääkärin kanssa. Ja tajuaahan ton nyt tyhmempikin että menee lääkärit hoitajien puheilla. Sanoi suoraan Venäläinen mieslääkäri kolmen suomalaisen hoitajan palaverissa määräävänsä minulle LITIUM lääkkeen suomalaisten hoitajien puheilla minkä pitoisuudet se nosti myrkytysvaaraan asti 1800 mg. Lukekaa miten sairastuin siitä myrkystä. Mikä stten oli henkilökunnan motiivi minut saada sairaaksi vuosiksi. Kolme vuotta minua kidutettiin kellokoski ohkolassa ja minun kriteerini mukaan se oli henkistä ja fyysistä kiduttamista. Olen ollut hoidossa niin sanotussa yli 40 kertaa pojan äidin aiheuttaman masennuksen ja viinapirun minua riivatessa. Ja koskaan minua ei ole kohdeltu näin alaarvoisesti kun tällä reissullani. Muttei olekkaan koskaan ollut venäläisiä lääkäreitä minulla eikä talossa ennen minun tietääkseni. Mikä oli niiden motiivi, olen aina ollut kun terveyden perikuva laitoksessa kun laitoksessa. Linnoissakin olen ollut 12 kertaa työsiirtoloissa monesti mihin ei varmaan sairaita oteta. Kyllä höperöille on ihan oma paikkansa linnoissa palikoilla lusivat ja vankimielisairaaloissa ne ovat. Mihin minutkin työnnettiin syyttä Vaasan mustaansaareen. Ihmettelette monetkin varmaan kovaakin tekstiäni. Mutta kun ja jos luette tarinoitani tajuatte miten minua on kohdeltu vuosia ja miten olen silti tutkivaa journalismiani tehnyt sairaaloissa. On kohteluni varmaan herkkään ihmiseen jälkensä jättänyt. Onneksi on JUMALANI ollut minua aina läsnä joten en ole taisteluani joutunut yksin käymään. No nyt näyttää tilanne aika hyvältä ainoa huono puoli tässä talossa on kun polin hoitajat sanoivat ettei minun ole täällä pakko syödä lääkkeitään. Kumma vaan sanoi yksikön johtaja että jos en syö panee hän minulle pakkohoito päätökset M.1 ja M.3 päälle jos lentokentälle lähden. Johan oli siltä puhetta puhuin hoitajan kanssa johtajan puheista sanoi se että laskiko johtaja leikkiä. Minusta siitä oli leikki kaukana oli se niin törkeästi sanottu. Niin kun minun hyvinvointini yhtään kuuluu jollekkin paikan yksikön johtajalle. En tässä talossa ole muuta kun asunnottomuuden takia en heidän hoitoansa tarvitse. Toki pitäähän johtaja varmaan hajurakoa asiakkaisiin siksi ehkä heitti se tommoisen ukaasin. Minä vaan olen niin herkkä otan heti raskaasti tommoiset uhkailut kun minun reissuun lähtöni ei sille kuulu yhtään. No jätin asian hautumaan polin käyntiin asti jonka teen kyllä ilman talomme henkilökuntaa.