Kyllä elämä on yhtä helvettiä kun omaisuuteni panin menemään auttaessani huumenuoria ja muita köyhiä ja vähäosaisia. Kun rakkautta ei ole raha ratkaisee kaiken sen konkreettisesti kokeneena.

Alkoi minulla taas helvetti kun omaisuuteni uhrasin huumenuoria ja muita vähäosaisiakin autellen, ja toki kuumia kiviä päälleen keräten semmoisiakin auttaen ketkä eivät minua ole koskaan yhtään auttaneet kun niillä on hyvin mennyt. Kun rakkautta ei ole raha ratkaisee ihan kaiken saa sillä rakkautta niin paljon kun haluaa. Saa rahalla tehtyä ihmisiä onnelliseksi kun niillä ei mitään ollut minä ostin pyörät, tabletit ruokaa juomaa mitä vaan. Vaikka minulle ei ole kukaan koskaan antanut mitään nälissäni ja janoissani olen ollut. Mutta kun minulla rahaa oli oli kaikki ympärilläni onnellisia kun kaikkea meillä oli. Mutta kun rahani loppuivat potkittiin minua sinne tänne kirkko ei auttanut tippui painoni yli 20 kiloa kun ei ollut minulla ruokaa eikä juomaa. Kaupungista toiseen ajelin pyörälläni talvipakkaselle yötä myöten. Kerran putosin pyöräni päältä lumeen ojan penkalle kun niin väsynyt ja nälissäni olin. Nukuin siinä lumessa ojan penkalla kenenkään välittämättä mitään. Kun rahani loppuivat olin Keravan asemalla odotin junan tuloa rataa pitkin missä olin, sanoin yhdelle naiselle että tästä saat kohta risan pyörän. Olisin mennyt junan alle mutta menikin juna viime tipassa toiselle raiteelle aidan toiselle puolelle. Nyt ajattelin etten viitsi vielä itseäni tappaa vaan katson miten kostoni elää ja kauhua sotaa ja kaikkea pahaa tapahtuu maailmassa. Kummasti vaan vihollisiani kaatuu kaiken aikaa poliisia ja rosvoakin yksi toisensa jälkeen sairastuu ja lähtee ikuiseen kiirastuleen mistä minä nautin ja jaksan tätä saatanan maanpäällistä helvettiä. Olisihan tämä ollut paratiisi kun olisin saanut rahani poikimaan millä konstilla hyvänsä. Tykkäsin olla suosittu kun oli rahaa panna haisemaan mukava kun kaikki rakasti minua kun rikkaana pitivät. Tuntui että oli syntinikin sovitettu kun niin suosittu kaveri yhtä äkkiä olinkin. Kun muuten olen aina ollut kaikkien mielestä kusipää. Linnoissa pärjäsin 12 kertaa lusineena olisin ottanut elinkautisen jos olisin linnoihin päässyt, mutta kun olen hullun kirjoissa nykyään heittävät hullujen huoneelle. Missä en viihdy sekopäiden seassa ja pakkolääkityksissä. Olin Riihimäen keskusvankilassakin vankiohjaaja vedin vintin aulassa korisryhmääni mikä oli niin suosittu että jouduin perustamaan A ja B ryhmät kun niin paljon oli halukkaita ryhmääni. Seutulan lentokentän työmaallakin olin urheiluvetäjän tittelillä pari tuomiota tai tuomion loppua. Ikävä on niitä linnojen aikoja elämä loppui siihen kun loppui lusimiseni. Nelinkertainen kiekon heiton suomen mestari ja kakkoseksi aikoinaan MM- puntilla ikämiehissä tullut sekkuni poika ja vielä vanginvartija, sanoi City salilla nostellessamme ettei teitä vanhanliiton miehiä enää ole montaa. Enpä ole siltäkään paljon apuja saanut minua alettiin kiristämään keravalla, kuoli kyllä yksi tyyppi murhasivat sen, kaveri koki juuri rakkauden kun siltä henki lähti siihenkin on varmaan omat syynsä. Säälittää kyllä kuolemat kun lapsesta asti olen niiden kasvua seurannut tuntien heidän edesmenneitä vanhempiaankin sekä isoisiään ja äitejään. Elämä on kovaa miksi lähtevät huumehommiin diilaavat ja itsekkin käyttävät, toiset tekee töitä ja perustavat perheitä ja nauttivat elämästä eivät pilaa omaa ja muiden elämää huumeilla. Missä on kyllä henki höllässä varsinkin jos ja kun paskaa tekevät muille. Minä nyt toki olen aina lusinut omaa tuomiotani omertan laki on tuttu eli vaikenemisen laki.