Kyllähän oli taas päivä. Jouduin syyttä Peijaksen kautta Jorviin.

Jouduin keravalta jorviin kun ulkona olin, tuli useita poliisi autoja kun yksin metsässä olin. Piiritti kytät minua konepistoolit esillä. Siitä minut maahan ja annoin niiden lyödä käteni rautoihon. Siitä PEIJAKSEEN ja sieltä vielä jorviin missä nyt olen. Mitään en tehnyt vaan pyörin isoilla markinoilla. Iida varmaan teki puheistani omat johtopääätöksensä. No nyt mennään näillä kumma jos M.K lääkärini on määrättyjen tuttuja, Mutta maailma on pieni pitäisi olla harmi kun Caritakin on niissä piireissä. Kun se ruumis kuolee mutta se sielu elää. Nyt kirjoitan täällä JORVIN talossa mihin minut hupia tuotiin. Mutta enköhän pian tästä pois pääse sillä olenhan täysin siulun ja ruumiin voimissani. Pääsisin nyt jo uuteen paikkaan missä minun suvullakin on ollut toimintaa.