Päivä mennyt mukavasti on tässä Jorvin sairaalan talossa leppoisa ilmapiiri. Ja kun olen vielä terveen papereilla täällä, kunhan vaan asunto asiani saan järjestymään.

Olen kirjoittanut miksi tämä sairaala reissu minulle tuli, vähän oli poliiseilta tehokasta toimintaa kun minut löysivät näin helposti. Olinhan vaan hiljentymässä keravan kalevan metsässä pururadan tuntumassa. Missä meinasin yöpyä mättäällä ei ollut minulla yöllä vilu eikä nälkä. Oli poliiseilla näköjään konepistooli mukanaan ja huusivat minut maahan mahalleen, pelästyivätkö sitten mustaa lasikoteloani mikä minulla oli kädessäni. Toki se varmaan erehdyttävästi näytti valokiiloissa ehkä aseelta. Puhuttiin minulle myös 9 millisestä aseesta, mitä ei minulla ollut. Luulivat varmaan että olin itsemurhaa tekemässä ollut metsässä. No toki olinkin kyllä aika haikealla mielellä kun on kaikki minulle rakkaat kuolleet. Ja pahinta on joutua nykyäänkin vielä henkisen väkivallan kohteeksi palvelu kodissa missä olen asustellut toista vuotta. Henkilökunta on todella outoa, on minulla kaikki paskan tekemisensä kynällä ylhäällä. Tähän kansainväliseen blogiini, on hiukan vaikea tässä vaiheessa panna ihan nimet ja paikat. Mutta näillä nyt mennään ja toimeen tullaan. On tossa onneksi isompia sosiaali pääliköitä ketkä ovat alkaneet olemaan huolissaan minun hyvinvoinnistani. Olenhan niin paljon tehnyt hyvää yhteiskunnan hyväksi. Auttaen vankeja, kidutettuja, köyhiä ja muita vähäosaosia sekä toki minun sydäntäni lähellä olevia päihde ongelmaisia. Siksi todella ihmettelen miksi minua vastaan onkin henkilökunta ja saavat vielä vissiin potilaatkin minua vastaan puhumalla paskaa. Kumma on kun Keravalla pyörähdin en saanut keneltäkään edes nuoruuden tutuilta yöpaikkaa, vaikka lattialta vaikka yksikin nuoruuden tuttujani yksin asui Keravan kurkelassa. Sanoi Vekku vielä että alkaa yöllä satamaan sanoin etten pärjää sateella yksin ulkona. Sanoi se vaan menevänsä haudoille tyttäriensä kanssa, menisi suoraan arkkuun ei ikävä tule kun eivät minusta yhtään välitä. Tsori vaan en minäkään välitä yhtään kenestäkään, en kyllä arkuillaan itke. Kun minä olen ollut huonossa hapessa ei kukaan ole antanut edes puolikasta puupenniä. Mutta antakaas olla kun rahaa minulla oli minun mittapuuni mukaan paljon. Kyllä kaikki kumarsi minua kun esitin rikasta, vuosi siinä meni sain olla kaikkien rakastama ABACCI PAPA KAI. Kun sen olen huomannut täysin ettei rakkautta ole vaan raha ratkaisee ihan kaiken. Sen itse konkreettisesti kokeneena, köyhiä ei edes muisteta haudoilla. Pelkkä puuristi, sekin otetaan pois muutaman vuoden päästä ja toista köyhää siihen. Katsokaa rikkaiden hautoja, siellä muistetaan heitä kukkameret ja kynttilät palaa heidän haudoillaan. Ja jopa toiset itkee kuolleita omaisiaan. Meillä köyhillä, juopoilla, linnan kundeilla ei ole yhtään mitään ei ruokaa minulla ei juomaa ei mihin päänsä kallistaa. Että näin on kannattanut elää en sitten itseäni viitsinytkään tappaa aikoinaan kun sitä niin monet toivoivat. Ajattelin koko pitkän hupituomioni kostoa kaikille minulle paskaa tehneille. Ja hyvinhän se piru asioitani järjestelee kaatuu koko ajan kyrpiä edestä ja takaa. Maailma palaa ettekä tiedä syytä siihen vaikka olen sadistisesta kohtelustani kertonut vuosia. Antakaa minulle mitä minulle kuuluu niin alan siunaamaan ihmiskuntaa JUMALANI viitoittamalle tielle. YLISTÄKÄÄ JA KUNNIOITTAKAA JA ENNEN KAIKKEA NÖYRTYKÄÄ KIRKOSSANNEKIN MIKÄ ON IHAN PERSEESTÄ. KUMARTUKAA ETEENI JA HUUTAKAA HERRAN NIMEÄ NIINKUN JOKU MUU ON HUUTANUT HÄDÄN HETKELLÄ. PISARAKIN JEESUKSEN VERTA ON KUN VALTAMERI. MIKSI SIIS VIELÄKIN HYKERTELETTE RISTIN JUURELLA EI MAAILMA SILLÄ PELASTU.Toimikaa ennen kun se on liian myöhäistä siitä likoon kaikki minulle riittää kymmenykset. KOKO JUMALANI TAIVAALLINEN SOTAJKOUKKONI ODOTTAA VAAN ISKUANNE MAASSANNE.