Pitkät aamun tunnit odottaen aamupalaa ja sossun tapaamistani. Olen kahden vaiheilla lähdenkö Jorvin sairaalasta jos ei tarvitsisi kun ei minulla ole asuntoa.

On vaan niin ikävä olla lintsillä tässä iässä varsinkaan kun olen jo 67 vuotias. Olisihan se varmaan heitteille jättö minut ulos heittää joka paikasta. Enköhän minä ole hyvääkin tehnyt ihmiskunnan eteen elämässäni. Uskon niin kun loppupeleissä tulee ne asiat kaikille mieleen, pannaan silloin puntariin hyvät ja pahat tekonsa. Minähän vaan merkkaan ihmiset ja se on sitten jonkun toisen päätettävissä mihin suuntaan se sielu vaeltaa. Ja se ikuinen kiirastuli ei ole mukava paikka se on ikuisuudesta ikuisuuten sitä kärsimystä. JA SE TUSKA EI LOPU KOSKAAN.