Olen siksi kiukkuinen ja tekstini sen mukaista kun en ymmärrä miksi nämäkin uskovaiset minuakin lääkitsee turhana. Sairastun lääkkeistään siksi pinnaani se koettelee.

No kävin heittämässä pyölenkin kävin intialaisessa oli ovi auki mutta huomasin sen aukeavan vasta kello 11 ja kello oli 10.15. Joten poljin takaisin talolle ja aloin kirjoittelemaan. Ilkeä olo on aripipratsol lääkkeestä minkä aamusta otin väsyttää minua sekin lääke. Muttei uni kumminkaan tule en pysty kemialla nukkumaan kunnolla. Minulle ei sovi mikään psyykelääke enkä ole niitä joutunut linnoissa syömään. Olen 12 kertaa lusinut kuritushuone tuomiotkin siksi ihmettelen miten nämä edes uskaltaa minua myrkyttää sairaaksi lääkkeillään. Mutta aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin ALLAHU AKBAR JUMALA ON SUURIN. Kumma vaan kun piti tämäkin SAMARIA yhteisö olla uskovainen paikka mutta ei kukaan asukkaista ole uskossa. Ja ihmettelen henkilökuntaakin kun tuntuu kaikki olevan sairaita kenellä on mitäkin sairautta. Minulta JUMALANI parantanut monet sairaudet, mutta silti työntää sairas henkilökunta minulla lääkkeitä. Miksihän näin on kun olen sanonut monesti etten tarvitse lääkkeitään. Enkä halua niitä syödä kun niistä sairastuu pahoin. Eli mikä näiden uskovaisten päässä liikkuu etteivät nämä tajua suoraa puhetta. Mitä helvettiä se kuuluu kenellekkään vieraalle minun lääkitseminen, olen semmoinen kun olen mikä siis päässänne liikkuu vai liikkuuko siellä yhtään mitään. Ei varmaan kukaan oikea uskovainen minua myrkytä sairaaksi lääkkeillä. Kunhan olisi lääkkeeni pois laskisin pyhän hengen porukkaan kun se parantaa. Olisi niin mukava siunata porukkaa mutta kun eivät he tunne poikaa niin voi olla isänkin tunteminen vierasta. Olisi niin mukava pyhässä hengessä kulkea talossa. Mutta eikö tämä henkilökunta tajua miten viedään lääkkeillä hengen vaikutus minultakin. Olen vaan kuullut monelta uskovaistakin esittävää kiroavan JEESUKSEN JA JUMALAN kun ovat he sairastuneet pahoin. Luulee monetkin uskovaiset menevänsä JUMALAN avulla taivaaseen nukkuessaan rakkaansä vieressä. Niin kun on mennyt monetkin minua auttaneita tuttujani jo nuoruudesta. He kun ovat tunteneet pojan siksi ne ovat ISÄNKIN tunteneet.