Tulee kotipäivä kun tuntuu satavan koko päivän. Syöty hyvin ja levätty nyt vielä pienet päiväunet ja sitten autotallimme salille punttitreeneihin.

Oli meillä parin hoitajan kanssa palaveri aamusta, puhuimme kirjojen muuttamisesta semmoiseen kuntaa millä on sopimus tämän talon palveluista. Keravalaiseksi hakeudun varmaankin kun on se kotikaupunkini, ja varmaan jossain vaiheessa haen sieltä asuntoa. Harmittaa minua hirveästi kun ei vetänyt hakemukseni uuteen Keravalla aukeavaan senioritaloon. Olisi se ollut kun lottovoitto päästä tommoiseen senioritaloon asumaan vaikka loppuelämäkseni. Olisin päässyt rauhaan ja rakkauteen auttamaan minulle rakkaita vanhenevia tuttujani. Kun tämä mielenterveys ja päihdetyö ei annan minulle mitään ei näistä kukaan pelastu ja pääse taivaan temppeleihin. Saan vaan ottaa paskaa vastaan henkilökunnalta ja asukkailtakin ainakin Hannunharjussa olivat minulle muutamat asukkaistakin vittumaisia. Vaikka heidän parastaan ajattelin ja tein heidän eteensä kaiken. Sotkivat ihan tahallaan siellä asukkaat parvekkeenkin minkä minä jouduin siivoamaan siivousryhmässämme. Iso tuhkis oli parvekkeella mutta parveke oli ihan jämiä täynnä hetkessä. Ihan tahallaan sen sotkivat ja kielsi kaikki etteivät he sotke. No onneksi tajusin vedättää itseni tähän uskovaiseen paikkaan ainoa huono puoli on tässäsäkin talossa pakkolääkitykseni, aamusta 10 mg aripipratsol ja illasta 20 mg olantsapiinia. Kummatkaan lääkkeet eivät minulle sovi ja muutenkaan en lääkkeitä tarvitse. Siksi ihmettelen henkilökuntaa miksi haluavat sairastuttaa minut pahoin lääkkeillään. Rassaa pahasti päätäni leikkiä lääkkeiden kanssa olisihan se hienoa että pyhä henki laskeutuisi tässäkin talossa ihmisiin.