Päivä lähtenyt hyvin käyntiin Samarian talossa aamupala aamuhartaus sitten terveysasemalle. Todella hyvällä fiiliksellä pitkästä aikaa joulua toivoen kun saa viettää sitä muiden kanssa yhteisössä.

Olen todella hyvällä mielellä aikaisin nukkumaan kissan kanssa. Pitkän sairasteluni jälkeen yskäni on helpottanut mikä olikin pahaa tuntui että tukehdun yöllä. Nyt keuhkot toimii täydellä teholla. Hoitaja veti aamuhartauden rukoilimme ja lauloimme tutun laulun. Tuli taas hyvä olo rauhallinen ja levollinen. Kunhan nyt jää pieni lääkkeeni listoilta silloin olisi kaikki täydellistä. Olin polilla puhuin lääkärille ja hoitajalle etten halua lääkkeistä sairastua minkä ne tekee minulle. Enkä siksi niitä halua syödä, olisihan tässäkin talossa varmaan kaikki toisin. Kun vaikuttaa psyykeeseeni pelleillä lääkkeillä, kun en niitä tarvitse sen olen näyttänyt monessa paikassa. Kun en syö on minua kehuttu maasta taivaaseen vedän jumppia teen töitä ahkeraan pelaan porukan kansa ja opastan niitä. Mutta kun yhden pillerin otan kirjoitetaan oikein sossuille että nyt olenkin sairas. Eikö se siis olekkin ristiriitainen asia kun ei syö on terve ja kun syö onkin sairas. Mitä helvettiä se kuuluu yhdellekkään vieraalle ihmiselle syönkö hullun lääkkeitä tai en. Olen semmoinen kun olen iloinen seurallinen harrastan kaikkea pelaan porukan kanssa. Teen katutyötäni puhun nuorille ja vanhoilla JUMALAN RAKKAUDESTA. Antakaa siis minun olla semmoinen kun olen en tsompi halua olla. Kun lääkkeistään sairastuu pahoin ihan somaattisiin sairauksiin. Ja kun ei tässä Samarian talossa tunnu kukaan tietävän kuka lääkäri edes minulle lääkkeitä määrää. No olen nyt polille ilmoittanut etten lääkkeitään tarvitse enkä niitä halua syödä. Halusi lääkäri tutustua minuun paremmin eli jäi juttumme kesken. Laitoin kyllä Polin lääkärille sähköpostia eilen missä valotin lisää tilannetta. Nyt täytyy kyllä saada lääkäri tajuamaan etten tarvitse lääkkeitään mistä sairastuu pahoin.