Tervehdys Blogini lukijat täältä vantaalta. Päivä mennyt vapaaehtoistoista työtä tehden. Kovaa treenaten aamujumpilla ja ulkotreeneillä.

Ilta joutaa pikku hiljaa pääsen nauttimaan yön rauhasta jos vaan on talossamme rauha ja pihapiiri hiljainen. Vedin tiukat aamujumpat kahvakuulalla ja käsipainoilla sekä omalla kropalla. Tein aamukokin hommani ja siitä ulkotreeneille päivä mennyt hyvin muuten mutta trafiikkia alkoi taas olemaan talollamme. Minä olen vähän puun ja kuoren välissä, rakastan poikiamme niin paljon ja toivon heille vaan hyvää. Minäkin olen katupoika joten ymmärrän nuoria erittäin hyvin. Olen itsekkin ollut nuori ja edelleen ajattelen nuorten tavoin. Minun VIA DOLOROSANI on vaan kestänyt liian kauan. Olin hupia kiinni turhan pitkään on kiduttamiseni on jättänyt minuun ikuiset arvet. Mutta silti annan rakkauttani ihmisiin niin paljon kun vaan ne ammentavat ja itse sen ymmärtävät. Rakkauteni on ylitsevuotavaa kuka vaan sen ymmärtää. KUKA POJAN TUNTEE, TUNTEE ISÄNKIN. Eli avatkaa siis silmänne hyvät ihmiset älkääkö tekouskossanne vaella kohti helvetin esikartanoita.