Öitä lukijani heräten kello 2 melko hyvin levänneenä. Nyt tarinaa tälle yölle unien tuolta puolen.

Kuolleitten haamut taas yöllä uniini vaeltaa, kertoen minulle tarinaansa. Kutsuu minuakin kuolleitten haamut jo autuaammille metsästysmaille. Poistun ruumiistani monesti unissani, mutta aina olen palannut tähän olomuotoon takaisin. Ikuisuuden kirot painaa sielua välillä, äärettömyys ikuisuus iankaikkisuus. Siinäpä onkin monelle mietiskeltävää mihin suuntaan menevät kuoltuaaan. Taivaspaikka kun pitää osata lunastaa jo elinaikanaan. Se ikuinen kiirastuli ei ole mukava paikka sen takaan teille. Joka tapauksessa siunattua tätäkin uutta päivää teille, koko maailman kaikkeudelle ISÄN POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMESSÄ AAMEN.